Ylänen & Mäki-Lohiluoma: Missä mennään Omnibus I -ehdotuksen käsittelyssä?

Vaikka Suomessa maa hiljenee vähitellen kesän viettoon, jatkuu lainsäädäntötyö Brysselissä läpi heinäkuun. Yritysvastuudirektiiviin, yritysten kestävyysraportointiin ja taksonomia-asetukseen kohdistuvan Omnibus I -ehdotuksen käsittelyssä eletään ratkaisevia hetkiä.

EU-komission vuoden alkupuolella julkistama Omnibus-esitys tähtää sääntelyn yksinkertaistamiseen, käytännössä siis yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden vähentämiseen ja sujuvoittamiseen. EK on suhtautunut komission pohjaehdotukseen myönteisesti, mutta pyrkinyt myös tarjoamaan keskusteluun argumentteja ja ajatuksia siitä, miten eri säännösten oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä ja tarpeetonta hallinnollista taakkaa edelleen vähentää.  

Ehdotus on herättänyt Brysselissä paljon keskustelua. Tällä hetkellä esitys kulkee läpi lainsäädäntöprosessin. Tuossa prosessissa komission pohjaesitys on keskustelujen ensimmäinen askel, ja EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti muodostavat kantansa siihen peilaten.  

EU:n neuvoston eli jäsenmaiden osalta käsittely on vaiheessa, jossa yhteisymmärrys on saavutettu ja se on määrä vahvistaa vielä tänään tiistaina. Isossa kuvassa neuvoston kompromissi noudattelee komission tekemän ehdotusta, vaikka myös olennaisia muutoksia säädöstekstiin on tehty, ja esimerkiksi säädösten soveltamisalarajoja todennäköisesti nostetaan. Neuvostossa on pyritty lisäksi selkeyttämään yritysvastuudirektiivin sääntelyä siitä, missä tilanteissa yritysten tulisi arvioida riskejä suorien liikekumppaniensa lisäksi myös alihankintaketjussaan. Muutokset ovat relevantteja, mutta säilyttävät alkuperäisten säädösten peruselementit.  

Lopputulos vielä hankalasti ennakoitava

Parlamentissa käsittely on varhaisemmassa vaiheessa. Ehdotusta käsitellään useissa eri valiokunnissa, mutta käsittelyn kannalta selvästi tärkein on oikeusasioiden valiokunta JURI. Käsittelyn pohjana toimii ruotsalaismeppi Jörgen Warbornin laatima mietintöluonnos, johon muiden europarlamentaarikkojen ja poliittisten ryhmien on tämän viikon aikana tehtävä omat muutosesityksensä.  

Warborn edustaa keskustaoikeistolaista EPP-ryhmää, joka on ottanut sääntelyn sujuvoittamisessa varsin kunnianhimoisen linjan. Tämä näkyy myös pohjaesityksessä. Warborn muun muassa ehdottaa säädösten soveltamisalan nostamista komission esitystä korkeammalle, eli useampien yritysten rajaamista yritysvastuu- ja kestävyysraportointidirektiivin velvoitteiden ulkopuolelle. Todennäköistä on, että osa poliittista ryhmistä tekee myös täysin päinvastaisia ehdotuksia, eikä parlamentin kantaa ole vielä tässä vaiheessa mahdollista ennustaa. Perinteisesti parlamentissa pyritään saavuttamaan eri ryhmien välillä kompromissi, jota selvä enemmistö europarlamentaarikoista voi tukea.  

Kun neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet kantansa, käydään vielä niin sanotut trilogineuvottelut, jossa komissio, neuvosto ja parlamentti etsivät yhteistä kompromissia. Myöskään näiden keskusteluiden lopputulosta ei voida vielä ennustaa, mutta nykytiedon valossa yllättävää olisi, jos neuvotteluissa päädyttäisiin komission pohjaesityksestä todella merkittävästi poikkeavaan tulokseen. Tilannekuvaa tästä on ainakin satunnaiselle seuraajalle voinut hämärtää se, että muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan uusi liittokansleri Friedrich Merz ovat julkisuudessa vihjanneet halullaan luopua koko yritysvastuudirektiivistä. Saksa tai Ranska eivät kuitenkaan ole edustaneet tällaista kantaa Brysselin neuvottelupöydissä, eikä tällaista vaihtoehtoa ainakaan vielä ole todellisuudessa ollut pöydällä.  

Oma kysymyksensä on myös se, olisiko lähestymistapa ylipäätään perusteltu, jos mittatikuksi otetaan puhtaasti tavoite sääntelytaakan karsimisesta. Vaikka direktiiveistä luopuminen voisi vähentää yritysten hallinnollista taakkaa lyhyellä tähtäimellä, johtaisi se erittäin todennäköisesti sisämarkkinoiden fragmentoitumiseen ja toimintaympäristön monimutkaistumiseen, kun useat jäsenvaltiot säätäisivät kansallisesti ja myös toisistaan poikkeavasti niistä kysymyksistä, joita nyt ratkottaisiin esimerkiksi yritysvastuu- ja kestävyysraportointidirektiiveillä. Tällainen asetelma oli osin käsillä, kun direktiivejä lähdettiin EU:ssa valmistelemaan.  

Säädösmuutosten keskellä on lisäksi hyvä muistaa, että moni suomalainen yritys etenee vastuullisuustyössä vauhdilla, eikä tässä ole odotettavissa hidastumista – päinvastoin. Eurooppalaisen sääntelyn asettamat vaatimukset eivät ole vastuullisuustyössä katto, vaan lattia.