Tuominen ja Ylänen: Yksittäisten normien purusta siirryttävä sääntelykokonaisuuksien sujuvoittamiseen

16.11.2026

Hallituksen norminpurku on edennyt, mutta sen kilpailukykyvaikutus on jäänyt pieneksi. Yritysten hallinnollinen taakka syntyy usein vuosien mittaan kerrostuneista sääntelykokonaisuuksista. Siksi tulevalla hallituskaudella painopiste on siirrettävä yksittäisten normien purkamisesta yritysten kasvua ja kilpailukykyä tukevien sääntelykokonaisuuksien keventämiseen.

Suomessa on purettu yritysten toimintaa haittaavia normeja jo vuosia, mutta yrityksissä keventäminen ei tunnu. Yksittäisten velvoitteiden purkaminen ei ole riittänyt kompensoimaan uusien kansallisten ja EU-vaatimusten syntymistä eikä vuosien mittaan kerrostunutta sääntelyn kokonaiskuormaa.

EK:n sääntelybarometrin (2026) mukaan lähes 80 prosenttia yrityksistä ei usko sääntelyn kevenevän seuraavan kolmen vuoden aikana. Viesti on poikkeuksellisen selvä: vaikka sääntelyn keventämiseksi on tehty toimia, muutos ei näy riittävästi yritysten arjessa. EU:ssa käynnistetyistä Omnibus-paketeista huolimatta Suomi ei voi jäädä odottamaan, että ongelma ratkaistaan Brysselissä.

EK:n sääntelybarometrin mukaan yritysten hallinnollinen taakka syntyy useista laajoista ja vuosien mittaan kerrostuneista sääntelykokonaisuuksista. Merkittäviksi hallinnollisen taakan lähteiksi nousevat muun muassa tietosuoja-, kestävyysraportointi- sekä työelämäsääntely, jotka koskettavat laajasti koko yrityskenttää. Vastaavasti osa sääntelyvelvoitteista koskee vain rajattua joukkoa yrityksiä, mutta voi muodostaa kyseisillä toimialoilla erittäin merkittävän hallinnollisen taakan. Tästä esimerkkinä on finanssi- ja arvopaperimarkkinasääntely, jota on annettu erityisesti vuoden 2008 kriisin jälkeen huomattavia määriä EU:ssa ja kansallisesti.

Samalla seuraa myös tarve muuttaa sääntelyn keventämisen peruslogiikkaa. Yksittäisiin normeihin keskittyvät norminpurkulistat eivät ratkaise yritysten kokemaa hallinnollista taakkaa, joka syntyy usein useiden velvoitteiden, menettelyjen ja vuosien mittaan kerrostuneen sääntelyn yhteisvaikutuksesta. Yksittäisten normien sijaan tarkasteluun on otettava kokonaiset sääntelykokonaisuudet ja niiden yrityksille aiheuttama yhteisvaikutus.

Tulevalla hallituskaudella sääntelyn keventämisen tavoitteeksi tulisikin ottaa näiden kokonaisuuksien järjestelmällinen arviointi ja keventäminen. Tulevan hallituksen tulisi käynnistää pitkäjänteinen, pääministerin johtama ohjelma, jonka puitteissa tunnistetaan ministeriöittäin yrityksille raskaimmat sääntelykokonaisuudet, arvioidaan niiden aiheuttamat kustannukset ja hallinnollinen taakka sekä ryhdytään uudistamaan kokonaisuuksia järjestelmällisesti.

Tavoitteeksi ei riitä sääntelyn määrän vähentäminen paperilla. Uudistusten on aidosti vähennettävä yritysten kustannuksia ja hallinnollista työtä sekä poistettava kasvua ja investointeja tarpeettomasti rajoittavia rakenteita. EU:n Omnibus-työ osoittaa, että myös kokonaisia sääntelykokonaisuuksia voidaan ottaa uudelleen tarkasteltaviksi, jos niiden käytännön vaikutukset ovat muodostuneet tavoitteisiin nähden liian raskaiksi.

Ratkaisevaa on, vapautuuko yrityksissä aikaa ja pääomaa hallinnollisesta työstä investointeihin, kasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen. EK:n sääntelybarometrin mukaan lähes 90 prosenttia yrityksistä näkisi tälle potentiaalia sääntelyn keventyessä.

Onnistuessaan sääntelyn sujuvoittaminen ei ole hallinnollinen harjoitus. Se on konkreettista kasvu- ja kilpailukykypolitiikkaa, jota Suomi tulevalla hallituskaudella tarvitsee.