Katri Viippola, Varma: ”Päin työn murrosta”

Työeläkeyhtiö Varmassa rakennetaan keväällä 2020 jokaiselle työntekijälle kolmevuotinen kehittymissuunnitelma. Työssäoppiminen ja työkierto korostuvat, kun osaamisia laajennetaan.

‒ Jokaisella toimialalla täytyy miettiä, onko ympärillä tapahtumassa sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat henkilöstön työhön ja työnkuviin. Siksi tarvitaan uudenlaista johtamista ja itseohjautuvaa asiantuntijuutta, Varman HR:stä, viestinnästä ja vastuullisuudesta vastaava johtaja Katri Viippola aloittaa.

Varmassa on matkattu kohti itseohjautuvuutta nelisen vuotta. Työkulttuuria on muokattu kontrolloivasta kohti joustavaa, toisia sparraavaa ja suoritusta johtavaa. Se on suuri muutos toimialalla, jota säännellään ja valvotaan tarkasti ulkopuolelta, ja jossa sisäinen valvonta ja kontrollointi on perinteisesti tarkkaa.

‒ Olemme pohtineet, mitä asiakasyritystemme maailmassa, työeläkejärjestelmässä ja finanssialalla tapahtuu. Huomasimme, että muutoksia tapahtuu koko ajan, ja meidän on etsittävä keinoja varmistaa, että työntekijöillämme on töitä vielä 20 vuodenkin kuluttua.

Urapolut omiin käsiin

Varmassa on otettu käyttöön automaatiota ja robotteja mm. eläkehakemusprosesseissa. Se on nopeuttanut käsittelyaikoja paljon, mutta myös hävittänyt joitain työtehtäviä. Rutiinityyppisiä tehtäviä voidaan automatisoida, mutta toisaalta tarvitaan enemmän vaativiin tehtäviin soveltuvia asiantuntijoita.

Henkilöstöltä vaaditaan siis uudenlaista osaamista ja uudenlaisia tapoja tehdä työtä. Kyky ja halua oppia ovat entistä kriittisempiä taitoja.

Varmassa tähän työn murrokseen vastataan asiantuntijoille ja esimiehille suunnatuilla valmennusohjelmilla.

‒ Asiantuntijoille meillä on Selviytyjät 2030 -valmennus. Siinä ihmiset rakentavat itselleen muutoksen kestävää työidentiteettiä ja vahvistavat omaa arvoaan työmarkkinoilla. Valmennuksen on tähän mennessä käynyt läpi noin viidennes varmalaisista, ja palaute on ollut pääosin innostunutta. Asiantuntijamme ovat ymmärtäneet, että kullakin on vastuu työn kehittämisestä ja omasta kehittymisestään, Viippola kertoo.

Esimiehiä on valmennettu ns. valot päällä -johtamiseen. Sen mukaan esimiehen on tärkeintä tietää, missä ollaan nyt, mihin ollaan menossa ja miten tavoitetta kohti edetään. Esimies on kuin kartturi, joka lukee autossa karttaa ja näyttää kuskille tarvittaessa suuntaa, mutta ei puutu itse ajamiseen. Asiantuntija on kuski, joka ottaa vastuuta perille pääsemisestä.

Työssäoppiminen paras tapa oppia

Keväällä 2020 oman suunnan pohtiminen laajenee koskemaan jokaista varmalaista. Kaikille rakennetaan henkilökohtainen kolmen vuoden kehittymissuunnitelma.

‒ Haluamme varmistaa, että kaikki hahmottavat muutoksen myös oman työnsä lähtökohdista. Siksi kaikille tehdään oma kehittymissuunnitelma, joka rakentuu suhteessa Varman strategiaan. Kehittymissuunnitelmien tueksi meillä on tarjotin, jolta löytyy erilaisia etenemispolkuja ja uravaihtoehtoja sekä erilaista tukea, sparrausta ja koulutusta. Kullekin hänen tarpeensa mukaan, Katri Viippola piirtää kuvaa.

Lähtökohtana on työssäoppiminen.

‒ Pyrimme tunnistamaan urapolkuja Varman sisältä niin, että henkilölle rakennetaan tarvittaessa polkua uudenlaisiin tehtäviin, johon hän kouluttautuu kyseistä työtä tekemällä. Se on kaikkein paras tapa varmistaa, että työ ja tekijä kohtaavat.

‒ Pyrimme vahvistamaan monipuolisia työnkuvia, jotta ihmiset olisivat valmiita monenlaisiin rooleihin. Lisäämme myös ihmisten digiosaamista. Lisäksi työkierto on tärkeää.

Kun työssäoppiminen korostuu, HR:n rooli muuttuu aiempaa konsultoivammaksi. Myös notkeutta tarvitaan.

‒ HR:llä täytyy olla kekseliäisyyttä synnyttää itse ratkaisuja, joilla lähdetään viemään omaa organisaatiota eteenpäin. Jonkin palasen koulutusta tai valmennusta voi aina ostaa ulkoa, mutta HR:n tehtävä on rakentaa muutosmatka ehjäksi kokonaisuudeksi.

Viesti päättäjille

Paljon näkee sitä, että yrityksissä puhutaan tulevaisuudesta uhkakuvien kautta.

Minusta meidän pitää suhtautua positiivisesti yhteiseen tulevaisuuteemme. Meidän tehtävämme yrityksissä ja yhteiskuntana on luoda rakenteita, joissa ihmiset voivat kulkea turvallisesti kohti hyvää tulevaisuutta. Jos ihmisistä tuntuu, että hyvin tässä käy, on todennäköisempää, että niin käykin. Jos taas luodaan ympäristö, jossa ihmiset kokevat epävarmuutta ja pelkoa, valtava potentiaali jää käyttämättä suomalaisilla työpaikoilla ja yhteiskunnassa.

Kommentit

Kommentoi