Jussi Mustonen bloggaa: 200 vuotta suhteellista etua

Englantilainen ekonomisti David Ricardo teki vuonna 1817 kirjassaan ”Kansantalouden ja verotuksen periaatteet” tunnetuksi ns. suhteellisen edun periaatteen. Tämän päivän kaupankäynti rajat ylittävine arvoketjuineen on monimutkaisempaa kuin kaksi vuosisataa sitten. Suhteellisen edun periaate, jota nobelisti Paul Krugman on kutsunut ”Ricardon vaikeaksi ajatukseksi”, on yhä pohjana vaihdannan ja kansainvälisen kaupan keskeisimmille syille: kaupankäynti ei ole siihen osallistuvien välistä nollasummapeliä, vaan se luo kaikille mahdollisuudet hyötyihin.

Suhteellisen edun periaatetta voidaan soveltaa yksilöihin, mutta valtioiden tasolla Ricardon ajatusmalli ohjaa kansainvälisen työnjaon, kaupankäynnin ja erikoistumisen hyödyntämiseen elintason nostamiseksi. Ricardo ei ollut ensimmäinen vapaiden markkinoiden puolestapuhuja, samoja ajatuksia olivat häntä ennen esittäneet Adam Smith ja suomalainen Anders Chydenius.

Vapaakaupan hyödyllisyys

Ricardon suhteellisen edun periaate liittyy erikoistumiseen, työnjakoon ja kaupankäyntiin.  Omavaraisuustalouksissa kansakunnat tuottavat kaikki tarvitsemansa tavarat ja palvelut itse. Jos maalle avautuu mahdollisuus kaupankäyntiin muiden kanssa, niin sen kannattaa keskittyä niihin aloihin, joissa se erityisen tehokas, eli joissa sillä on suhteellinen etu. Näin kannattaa toimia, vaikka se olisi kaikilla talouden alueilla muita maita tehokkaampi, eli vaikka sillä olisi myös absoluuttinen etu kaikissa toiminnoissaan.

Kysyttäessä kahdelta ekonomistilta jostain asiasta mielipidettä, saa usein neljä eri vastausta. Vapaakaupan hyödyllisyys on kuitenkin yksi niistä harvoista asioista, josta taloustieteilijöiden piirissä ollaan lähes yksimielisiä. Vaikka vapaakauppa tuottaa voittajien lisäksi myös häviäjiä, niin hyödyt arvioidaan paljon suuremmiksi kuin haitat.

Vääriä vastauksia

Globalisaation vastustus on vapaakaupan nettohyödyistä huolimatta levinnyt laajalti viime aikoina. Kaupan esteiden leviämisestä ja kauppasodista kärsisivät eniten Suomen kaltaiset maat. Erityisen huolestuttavaa Yhdysvaltojen siirtyminen vapaakaupan edistämisestä sen vastustamiseen, kohti protektionismia. Tämän taustalla voi olla yleinen epäluulo ulkomaita kohtaan, kapeakatseinen eturyhmäpolitikointi tai yksinkertaisesti kahdensadan vuoden talousviisauden uhraaminen pinnallisen ajattelun ja populismin alttarille.

Vapaakaupan suurten hyötyjen vastapainoksi globalisaatioon liittyy paljon ongelmia, jotka ovat kieltämättä vaikeita ja monimutkaisia. On sanottu, että jokaiseen monimutkaiseen kysymykseen löytyy aina vastaus, joka selkeä, yksinkertainen ja väärä. Työpaikkoihin, tulonjakoon ja talouden rakennemuutoksiin liittyvien todellisten ongelmien ratkaisemisessa väärä vastaus on protektionismi.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi