EK:n lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi tartuntatautien neuvottelukunnasta

Sosiaali- ja terveysministeriö | VN/17597/2026 | 25.6.2026

EK:n lausunto Lausuntopalvelussa:

1§ Neuvottelukunnan asettaminen

EK pitää tartuntatautien neuvottelukunnan perustamista perusteltuna ja kannatettavana. Neuvottelukunta voi omalta osaltaan vahvistaa tartuntatautien torjunnan ennakointia, viranomaisten välistä yhteistyötä sekä päätöksenteon tietoperustaa normaalioloissa ja poikkeuksellisissa epidemiatilanteissa.

2§ Neuvottelukunnan tehtävät

EK pitää tärkeänä, että neuvottelukunnan tehtävät tukevat ennakoivaa varautumista, tutkimustiedon hyödyntämistä sekä eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Erityisesti poikkeuksellisten epidemioiden yhteydessä vaikutusarvioinneissa tulee tarkastella terveysvaikutusten lisäksi myös päätösten taloudellisia, työmarkkinoihin kohdistuvia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Neuvottelukunnan tehtävissä tulee näkyä koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Tartuntatautien torjunnan valtakunnallinen kehittäminen, seuranta ja yhteensovittaminen koskevat julkisen toiminnan lisäksi yksityisiä terveyspalveluja, työterveyshuoltoa, laboratorioita sekä yksityisiä sosiaalipalveluja ja ikääntyneiden palveluja.

Tehtäviin tulisi sisällyttää ehdotusten käytännön toimeenpantavuuden, palvelujärjestelmävaikutusten ja kustannusvaikutusten arviointi. Samalla tulee selkeyttää neuvottelukunnan työnjako mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallisen asiantuntijaryhmän ja kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän kanssa.

3§ neuvottelukunnan kokoonpano

EK  korostaa, että neuvottelukunnan kokoonpanon tulee mahdollistaa eri yhteiskunnan sektorien riittävä edustus ja asiantuntemus. Tartuntataudeilla sekä niiden ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvillä toimilla voi olla merkittäviä vaikutuksia työelämään, yritysten toimintaedellytyksiin, henkilöstön saatavuuteen ja yhteiskunnan toimintakykyyn kuten huomasimme koronapandemian aikana. Tästä syystä työelämän ja elinkeinoelämän näkökulmien ja asiantuntemuksen huomioon ottaminen neuvottelukunnan työssä ja kokoonpanossa on erityisen tärkeää.

Neuvottelukunnan kokoonpanoon tulee lisätä yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien pysyvä edustus. Yksityinen sektori tuottaa merkittävän osan terveys-, työterveys-, laboratorio-, asumis- ja hoivapalveluista ja vastaa käytännössä monien tartuntatautien torjuntatoimien toimeenpanosta.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden kuuleminen ei korvaa varsinaista jäsenyyttä. Pysyvä jäsenyys mahdollistaa valmisteluun osallistumisen alusta lähtien, palveluntuotannon käytännön vaikutusten tunnistamisen ja tiedonkulun yksityisille toimijoille.

Kokoonpanossa on lisäksi varmistettava sosiaalihuollon, ikääntyneiden palvelujen, työterveyshuollon ja yksityisen laboratoriotoiminnan asiantuntemus sekä alueellinen tasapaino. Jäsenet tulee nimetä siten, että heillä on toimiva yhteys edustamaansa toimijakenttään. Myös henkilökohtaisten varajäsenten nimeämisen ja kesken toimikauden tehtävien muutosten menettelyjen tulee olla selkeitä.

4§ Neuvottelukunnan jaostot

Jaostojen perustaminen on kannatettavaa, kun se tukee asioiden valmistelua. Jaostoihin tulee voida nimetä myös yksityisen palvelutuotannon ja elinkeinoelämän asiantuntijoita silloin, kun käsiteltävä asia vaikuttaa palveluntuottajien tehtäviin, kustannuksiin, henkilöstöön tai tietojärjestelmiin tai elinkeinoelämän toimintaan.

5§ Voimaantulo

EK:lla ei ole huomautettavaa voimaantuloon, mutta elinkeinoelämän ja yksityisen palvelutuotannon edustus tulee ratkaista jo neuvottelukuntaa asetettaessa.

Muut Kommentit

EK pitää tärkeänä, että neuvottelukunnan tehtävät tukevat ennakoivaa varautumista, tutkimustiedon hyödyntämistä sekä eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Erityisesti poikkeuksellisten epidemioiden yhteydessä vaikutusarvioinneissa tulee tarkastella terveysvaikutusten lisäksi myös päätösten taloudellisia, työmarkkinoihin kohdistuvia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Neuvottelukunnan vaikuttavan toiminnan edellytyksenä on kuitenkin laaja-alainen asiantuntemus sekä eri yhteiskunnan toimijoiden tarkoituksenmukainen osallistuminen sen työhön.