Työllisyys

Tulosta

Talouden rakennemuutos ja taantuma ovat vähentäneet työvoiman tarvetta etenkin teollisuudessa. Yksityisten palvelujen työllisyystilanne on pysynyt varsin hyvänä. Työvoimaresurssit on saatava tehokkaasti käyttöön, sillä korkea työllisyysaste on keskeistä hyvinvointivaltion rahoitukselle. Työllisten määrä on yhä pienempi kuin ennen finanssikriisiä 2008.

Työpaikkoja siirtyy tuotannosta palveluihin

Alkutuotannon työllisyys oli Suomessa pitkään tasaisessa alamäessä. Muutaman viime vuoden aikana lasku on jatkunut, mutta väheneminen on hidastunut.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen teollisuuden työllisyys on ollut laskusuunnassa, kun monet työvaltaiset toiminnot ovat siirtyneet halvempien työkustannusten maihin. Lisäksi monia, aiemmin teollisuudessa tehtyjä töitä on siirtynyt viime vuosina palvelusektorille.

Rakentamisessa oli lähes yhtäjaksoista nousua 1990-luvun alun lamasta lähtien. Vuonna 2009 rakentamisen työllisyys kuitenkin heikkeni voimakkaasti, ja työpaikkojen palautuminen oli sen jälkeen hidasta. Vuonna 2016 alan työvoiman määrä nousi jo ennestään korkealla tasolla.

Työttömyysaste yhdeksässä prosentissa

1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa oli lähes puoli miljoonaa työtöntä. Työttömyysaste nousi tuolloin selvästi korkeammalle kuin useimmissa kilpailijamaissa. Ero muihin maihin onnistuttiin nopean talouskasvun ansiosta kuromaan kiinni: työttömyys laski vuonna 2008 jo noin 6,5 %:n tasolle. Useilla aloilla kärsittiin jopa työvoimapulasta.

Talouden taantuma kohotti työttömyysasteen vuoden 2009 lopussa yhdeksään prosenttiin. Vuosina 2012–2013 työttömyysaste pysyi sitkeästi kahdeksan prosentin tienoilla, mutta vuonna 2014 työttömyystilanne paheni jonkin verran, eikä työttömyys ole sen jälkeen suuresti hellittänyt. Tilastoidun työttömyyden nousua on laskusuhdanteessa hidastanut väestön ikääntyminen ja aktiivisen työnhaun väheneminen.

Palveluissa käyttämätöntä potentiaalia

Yksityisten palvelujen työllisyys on pysynyt viime vuosina lähes ennallaan. Palvelusektorilla on Suomessa hyvät kasvuedellytykset, mutta korkean verotuksen vuoksi paljon jää tekemättä tai tehdään edelleen itse.

Julkisella sektorilla organisaatiot muuttuvat hitaasti. Eläköitymisen myötä työntekijöiden määrä on laskenut valtionhallinnossa, mutta kuntasektorilla se on vastaavasti nousussa lakisääteisten tehtävien kasvun takia.

Julkisen talouden kestävyysvajetta ja kuntasektorin henkilöstön paisumista pyritään hillitsemään tuottavuutta nostamalla ja normistoa purkamalla. Kuntien henkilöstöstä kolmasosa saavuttaa eläkeiän kymmenen vuoden kuluessa, mikä helpottaa toiminnan uudistamista. Yhä suurempi osa julkisen sektorin tehtävistä on mahdollista tuottaa hyödyntämällä yksityisten palveluntarjoajien osaamista.

Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa

Työttömyys pysyi Suomessa varsin korkealla, vaikka talous kasvoi 2000-luvulla hyvin useita vuosia. Tämä kertoo siitä, että työn kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa.

Edistystäkin on tapahtunut, sillä työvoimaviranomaiset ovat viime aikoina esimerkiksi tehostaneet pitkäaikaistyöttömien aktivointia. Osa toimenpiteistä ei valitettavasti edelleenkään juuri lisää työllistymisen todennäköisyyttä.

Erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä oli vuonna 2016 lähes 120 000 henkeä. Jos lasketaan yhteen työ- ja elinkeinoministeriön rekisteristä työttömät ja työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevat, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi yli 450 000 henkeä.