Fanny Soukola: Kuka tekee ja kuka vaikuttaa? – havaintoja työelämäyhteistyöstä ja duaalimalleista

Vietin kesäni harjoittelijana EK:ssa koulutuspoliittisten selvitysten parissa. Tarkastelin koulutuksen ja työelämän yhteistyötä sekä vertailin eri maiden korkeakoulujen duaalimalleja. Selvitysten keskeinen havainto oli, että koulutusjärjestelmän toimijoille annetut tehtävät ja mahdollisuudet vaikuttaa määrittävät sitä, kuka osallistuu, kuka päättää ja kuinka joustavasti järjestelmä pystyy uudistumaan. Kansainväliset vertailut osoittivat, että nämä tehtävät ja vaikutusmahdollisuudet voidaan järjestää hyvin eri tavoin.

Ensimmäisessä selvityksessäni tarkastelin koulutuksen työelämäyhteistyötä kaikilla koulutusasteilla 20 case-esimerkin kautta kymmenessä maassa. Työelämäyhteistyön tarkastelu osoitti, ettei yhteistyön määrä itsessään vielä kerro sen luonteesta tai vaikuttavuudesta. Työelämän rooli vaihtelee kumppanista ja oppimisympäristön tarjoajasta rahoittajaksi sekä muodollista päätösvaltaa käyttäväksi toimijaksi. Australiassa yritys voi tarjota oppimisympäristön kokonaiselle tutkinto-ohjelmalle, Tanskassa toimialat osallistuvat koulutusten sisältöjen määrittelyyn ja Ruotsissa osaamistarpeet vaikuttavat siihen, millaisia koulutuksia rahoitetaan. Vaikutusvalta voi siten perustua lainsäädäntöön, rahoitukseen, sopimuksiin tai toimialojen itseorganisoitumiseen.

Yksi kiinnostavimmista havainnoistani oli välittäjäorganisaatioiden merkitys. Esimerkiksi Norjan oppisopimustoimistot, Irlannin Skillnet ja Alankomaiden Katapult rakentavat yhteyttä yritysten ja koulutustoimijoiden välille. Ne kokoavat osaamistarpeita, koordinoivat yhteistyötä ja madaltavat yritysten osallistumiskynnystä. Jokaisen yrityksen ei tarvitse rakentaa yhteyttä koulutusjärjestelmään yksin.

Toisessa selvityksessä vertasin Suomen korkeakoulujen duaalirakennetta Saksan, Itävallan, Alankomaiden, Sveitsin, Irlannin ja Norjan korkeakoulujärjestelmiin. Keskeiseksi nousi kysymys: Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme duaalimallista? Käsite antaa helposti kuvan yhdestä selkeästä kaksijakoisesta järjestelmästä, vaikka duaalisuus voi rakentua eri tavoin lainsäädännön, tehtävien, rahoituksen, tutkinto-oikeuksien ja instituutiorakenteen varaan. Suomessa duaalimalli viittaa usein yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoon, Saksassa duaalisuus voi tarkoittaa myös opiskelun ja työelämän yhdistävää koulutusta. Duaalisuus ei siten tarkoita kaikkialla samaa asiaa.

Rakenteiden pysyvyydessä ja sektorien välisissä rajoissa on eroja. Suomessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asema on lainsäädäntöön sidottu, kun taas Norjassa korkeakoulu voi kriteerien täyttyessä vaihtaa instituutiokategoriaansa. Irlannissa Institute of Technology -sektori on pitkälti uudistunut teknologisiksi yliopistoiksi, vaikka erot tehtävissä ja rahoituksessa ovat säilyneet. Saksassa puolestaan ammattikorkeakoulujen laajenevat tohtorikoulutusoikeudet muuttavat perinteisiä sektorirajoja. Näin ollen sektorien rajat eivät ole kaikkialla yhtä pysyviä tai samalla tavalla määriteltyjä.

Selvitykset osoittivat, että järjestelmien väliset erot näkyvät ennen kaikkea siinä, miten tehtävät ja vaikutusvalta jakautuvat. Työelämäyhteistyössä kyse on osallistumisesta ja päätösvallasta, duaalimallissa korkeakoulutyyppien tehtävistä ja työnjaosta. Kansainväliset vertailut osoittavat, että nämä ratkaisut määrittävät sekä toimijoiden asemaa että järjestelmän kykyä uudistua.