Huovinen bloggaa: Lihava poika maalilla ja muita ennakkoasenteita

Olin eilen viisivuotiaan poikani jalkapalloharjoituksissa. Ennen vuoron alkamista toivoin, ettei poikani vaan joutuisi maalivahdiksi. Mielestäni hänen pitäisi päästä näyttämään nopeuttaan, sulavaa pallonhallintaansa ja pettämätöntä maalivainuaan. Siis kaikkea sitä, mitä on arvostelukyvyttömältä isältään perinyt. Mitä tekemistä tällä on nyt sitten elinkeinoelämän ja yritysten edunvalvonnan kanssa? Ei mitään ja samalla paljonkin.

Jari Huovinen toimii yrittäjyysasiantuntijana EK:ssa

Huoleni oli turha. Suureksi hämmästyksekseni maalivahdin paikalle oli suurta tunkua ja veskariksi halusi lähes yhtä moni kuin kenttäpelaajaksi. Mitä ihmettä? Kauas on tultu lapsuuteni ajoista ja ennakkoasenteista. Silloin maalille laitettiin seisomaan aina se porukan lihavin poika. Tolppien välissä pojasta oli vähiten haittaa ja suuren peittävyytensä takia pallokin saattoi joskus pysähtyä häneen.

Suomi on suossa, josta ei nousta enää kuokan ja Jussin avulla. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, entisestä poikkeavia toimintamalleja ja piilevän kasvupotentiaalin parempaa tunnistamista. Laitetaan se lihava poika kärkihyökkääjäksi ja katsotaan mitä tapahtuu. Hän saattaa paljastua erinomaiseksi maalintekijäksi tai ainakin pojaksi, jonka kanuunapotkua vastustajat oppivat väistämään ja joukkuekaverit arvostamaan.

Suomessa on noin 60 000 vakiintunutta pientyönantajaa, joista monissa on piilevää kasvupotentiaalia. Nämä yritykset ovat tavallaan Suomen elinkeinoelämän ”lihavia poikia”, joiden kyvykkyyttä ja kasvumahdollisuuksia on helppo aliarvioida. Näin siitäkin huolimatta, että oikeanlaisilla ja riittävillä kannusteilla tämä joukkue pystyy halutessaan kääntämään Suomen talouden uuteen kasvuun.