Korkeakoulut

Tulosta

Ammattikorkeakoulut muodostavat yliopistojen kanssa Suomen korkeakoululaitoksen. On tärkeää kehittää osaamista monipuolisesti sekä syvempiin että laaja-alaisempiin temaattisiin haasteisiin, kuten digitalisaatioon. Elinkeinoelämään osaaminen siirtyy uusien osaajien, tutkimuksen, täydennyskoulutuksen ja yritysyhteistyön avulla. Innovaatiot saavat vauhtia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista.

EK:n näkemys

  • Korkeakoulujen perusrahoitusta tai kilpailtua tutkimusrahoitusta ei saa enää leikata. Rahoitus tulee sitoa entistä tiiviimmin kansainvälisesti vertailtavaan laatuun, vaikuttavuuteen sekä rakenteiden kehittämiseen.
  • Korkeakoulujen profiloitumista omille vahvuusalueille kannattaa edelleen kiihdyttää. Ei saa jäädä pelkästään kumppanuussopimusten ja -strategioiden varaan vaan rakenteellisen kehittämisen tulee johtaa aidosti resurssien yhteiskäyttöön, opetus- ja tutkimusyksiköiden määrän vähentämiseen, kriittisen massan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen laadun lisäämiseen.
  • Työelämässä on tarvetta sekä ammattikorkea- että yliopistotutkinnon suorittaneille. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen päällekkäisyyksien purkaminen yhdistää resursseja ja vahvistaa innovaatiopohjaa.
  • Sujuvat siirtymät koulutuspolulla eteenpäin on varmistettava mm. ammatillisen koulutuksen väylä korkeakouluopintoihin on turvattava. Erilaisia tutkintoja on syytä ylläpitää silloin kun ne vastaavat tarpeisiin ja niillä on selkeästi oma profiili.
  • Yliopisto- ja ammattikorkeakoulutukseen säilytetään erilaiset valintamenettelyt ja -periaatteet.
  • Tohtorinkoulutuksen työelämävalmiutta pitää lisätä, mutta tohtoritutkintoja ei pidä hajottaa ”ammatilliseen” ja ”tieteelliseen”. Erilaisia korkeakoulututkintoja voidaan hyvin tarjota yhden korkeakoulukonsernin tai muun tarkoitusta varten luodun organisaation toimesta. Korkeakoulukonserni -käsite ja sisällöt on tarkistettava. Lainsäädäntö on ajantasaistettava. Eri alueilla ja aloilla voi olla erilaisia ratkaisuja.

Erilaiset osaamistarpeet kietoutuvat aiempaa tiiviimmin toinen toisiinsa koko yhteiskunnassa. Yrityksissä osaamiset tulevat käyttöön, kun yritys kasvaa, luo uusia palveluja, tuotteita sekä liiketoimintoja. Osaamiskirjo on usein monipuolinen. Teknologisten ja luonnontieteellisten sisältöjen rinnalle tarvitaan humanistisia tieteitä. Jälkimmäiset auttavat ymmärtämään kieltä, historiaa, taidetta, uskontoa ja inhimillisen kanssakäymisen eri muotoja. Digitaalinen liiketoiminnan murros on nostanut humanististen tieteiden osaamisen kysyntää teknologioiden rinnalle myös yrityksissä.

Kansainvälinen kilpailu resursseista ulottuu korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin entistä kovempana. Samaan aikaan digitalisaatio avaa ovet kansainvälisille markkinoille. Menestyminen vaatii voimien yhdistämistä, päällekkäisyyksien karsimista ja toimintatapojen uudistamista. Suomalaisten korkeakoulujen toimintaedellytykset täytyy nostaa kansainvälisten kilpailijoiden kanssa yhdenvertaisiksi.

Koulutusosaamisesta voidaan kehittää myös liiketoimintaa. Sen tulee tapahtua markkinaehtoisesti.