Juho Mäki-Lohiluoma: Sääntelyn sujuvoittaminen on noussut EU-komission agendalle – matka on pitkä, mutta suunta oikea

Uusi komissio julkaisi ensimmäisen työohjelmansa. Komissio on sitoutunut vähentämään yritysten sääntelytaakkaa 25 prosenttia ja pk-yritysten kohdalla 35 prosenttia. Työohjelma ottaa askeleita oikeaan suuntaan, mutta matka maaliin on pitkä, kirjoittaa EK:n Yrityslainsäädäntö-vastuualueen johtaja Juho Mäki-Lohiluoma.

Sääntelyn sujuvoittaminen on noussut historiallisen korkealle EU-komission agendalla. Sääntelytaakkaa koskeva huolipuhe ei toki ole Brysselissä uutta, ja myös komissio on eri kausillaan sitoutunut hieman toisistaan poikkeaviin tavoitteisiin sääntelyn sujuvoittamisesta. Eteneminen on silti ollut vaatimatonta.

Erityisesti päättynyttä Ursula von der Leyenin ensimmäisen komission kautta voidaan pitää sääntelytaakan näkökulmasta enemmän tai vähemmän katastrofaalisena – kyse ei ollut vain yksittäisistä raskaista säädöksistä, vaan kokonaan virheellisestä sääntelystrategiasta, jossa sukellettiin aivan liian usein aivan liian yksityiskohtaiseen velvoitteiden asettamiseen.

Nyt suunta on muuttunut ainakin lupausten tasolla. Elinkeinoelämän piirissä suunnanmuutos on otettu vastaan myönteisin mutta varsin skeptisin silmälasein. Voisiko sama komission puheenjohtaja, joka vain joitakin kuukausia sitten puolusti vimmatusti edellisen kauden saavutuksiaan, todella lähteä muuttamaan kurssia?

On kuitenkin hyviä syitä ajatella, että komissio on tavoitteissaan tosissaan ja pystyy niitä myös saavuttamaan. EK:ssa uskommekin, että elinkeinoelämän ja muidenkin sidosryhmien kannattaa tarttua komission tahtotilaan ja pyrkiä aktiivisesti tarjoamaan keinoja, joilla sääntelyä saadaan sujuvoitettua – ei epäillä komission kykyä tai sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen. Omia keinojamme olemme tarjonneet sekä itse että yhdessä muiden elinkeinoelämän järjestöjen kanssa.

Eteenpäin Omnibus-aloitteilla

Työohjelman mukaan komissio aikoo edetä sääntelynperkaustalkoissaan niin sanottujen omnibus-aloitteiden kautta. Käytännössä kyse on siitä, että samalla ehdotuksella muutetaan useaa olemassa olevaa lakia kerralla. Tällaista mallia on EU:ssa käytetty aiemminkin – toki toiseen suuntaan, eli velvoitteiden lisäämiseen.

EK:n mielestä omnibus-malli sopii hyvin myös sääntelyn sujuvoittamiseen. Omnibus-mallia hyödyntämällä voidaan tarkastella kerralla useamman säädöksen, esimerkiksi yritysten raportointivelvoitteisiin liittyviä, päällekkäisiä ja ristiriitaisia velvoitteita, sekä korjata näitä avaamatta kerralla koko asetusta tai direktiiviä uudelleen. Näin voidaan myös välttää negatiivisia vaikutuksia oikeusvarmuuteen ja toimintaympäristön ennakoitavuuteen. Mahdolliset muutokset lainsäädäntöön on rajattava siis juuri sääntelyn sujuvoittamiseen ja velvoitteiden karsimiseen, eikä soppaan tule sekoittaa muita tavoitteita.

Olemme ehdottaneet, että omnibus-mallia voitaisiin käyttää ainakin kestävyysraportoinnin ja vastuullisuussääntelyn, kiertotalouden, digi- ja tietosuojasääntelyn sekä kuluttajansuojan tiedonantovelvollisuuksien sujuvoittamisen kohdalla. Komission tuoreessa työohjelmassa Omnibus-aloitteita luvataan viisi: vastuullisuuteen, investointien sujuvoittamiseen, midcaps-kokoluokan yrityksiin, digisääntelyyn sekä yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyen. Näiden lisäksi työohjelmassa listataan sääntelyn sujuvoittaminen -kokonaisuuden alle koko joukko muitakin toimenpiteitä. Ainakin osa luvatuista aloitteista vastaa suoraan myös EK:n toiveita.

Ehdotusten vetäminen pois on sääntelyn sujuvoittamisen matalalla roikkuva hedelmä

Sääntelyn sujuvoittamisen ja kilpailukyvyn näkökulmasta työohjelman positiivista antia on 37 säädöksen lista poisvedettävistä aloitteista. Monet näistä ovat lakiehdotuksia, joita parlamentti ja neuvosto eivät ole neuvotteluista huolimatta hyväksyneet eikä ratkaisua ole näköpiirissä. Uuden sääntelytaakan estäminen vanhoja aloitteita peruuttamalla on sääntelyn sujuvoittamisen matalalla roikkuva hedelmä, ja on hyvä, että komissio on siihen tarttunut.

Monet poisvedettävät säädökset ovat varsin teknisiä, mutta EK:n näkökulmasta listan positiivista antia ovat muun muassa standardiessentiaalipatentteja koskevan SEP-aloitteen, tekoälyn vastuukysymyksiä koskevan AI Liability -direktiivin ja pitkään jumissa olleen sähköisen viestinnän ePrivacy-asetuksen peruuttaminen. Listalle olisivat kuitenkin hyvin mahtuneet myös ainakin rahoitusmarkkinoiden vähittäispalveluja koskeva RIS-aloite ja ristiriitaisia tavoitteita sisältävä FIDA.

Poisvedettävien listalla erityisesti standardiessentiaalipatentteja koskeva SEP-aloite oli huomattavan vaarallinen EU:n kilpailukyvyn, teknologisen suvereniteetin ja innovaatiotoiminnan näkökulmasta. Lisäksi aloitteen negatiiviset vaikutukset olisivat kohdistuneet vahvasti Suomeen ja Ruotsiin. EK on tehnyt paljon työtä aloitteeseen liittyvien ongelmien esiin nostamiseksi päättäjille, ja on hienoa, että komissio on päättänyt vetää aloitteen pois.

Norsu syödään pala kerrallaan

Kokonaisuutena EU-komission työohjelma tarjoilee merkityksellisiä askeleita kohti sääntelyn sujuvoittamiseksi. Kaikki haasteet eivät ratkea kerralla, eikä harjoitus ole yksinkertainen. Kyse on hyvästä alusta, mutta 25 ja 35 prosentin tavoitteeseen on tällä keinovalikoimalla vielä matkaa. Olemassa olevan sääntelyn ohella on tärkeä panostaa myös uuden sääntelyn laadukkaaseen valmisteluun ja ennakollisiin vaikutusarviointeihin. Kaikkien mainittujen aloitteiden detaljit ovat lisäksi vielä hämärän peitossa – ja niissähän se piru monesti piilee.

Komission ensiaskeleet kuitenkin osoittavat, että sitoutuminen 25 ja 35 prosentin tavoitteisiin ei ole pelkkää sanahelinää. Ursula von der Leyen on skeptikkoihin viitaten todennut, että “It will be different this time”. Luotamme siihen, että näin todella on, sillä kyse on Euroopan kilpailukyvystä ja pärjäämisestä yhä monimutkaisemmassa maailmassa.