Mari Haavisto: Ensimmäiset sata päivää – etänä  

Uusi työpaikka, ja täysin uudet ihmiset. Sitten tuli korona. Ehdin olla kaksi viikkoa EK:n viestintä- ja vastuullisuusjohtajana ennen kuin korona iski. Miten etäjohtaminen on onnistunut poikkeustilanteessa täysin uudessa työyhteisössä?

Hallituksen etätyösuositus on vielä päällä, mutta yhteiskunta avautuu pikkuhiljaa – niin myös työpaikat. Viime viikolla näimme oman tiimin kanssa livenä ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Pidimme yhteisen suunnittelupäivän, jossa oli agendalla tulevien vuosien tiekartta viestintään ja vastuullisuuteen. Tiimipäivän turvallisuusasiat oli otettu tarkasti huomioon: autossa pidimme kasvomaskeja, huolehdimme sekä käsihygieniasta että turvaväleistä ja olimme ulkotiloissa niin paljon kuin mahdollista. Fläppitaulun lisäksi varusteina oli desinfiointiainetta ja kertakäyttöhanskoja kaikille. Tiimipäivä oli meille ensimmäinen askel kohti uutta arkea.

Kun kaikilla oli turvallinen olo tulla lähitöihin päiväksi, työnteko sujui innokkaasti. Ensimmäisellä yhteisellä kokoontumisella oli iso henkinen merkitys. Yhdessäoloa ja ihmisten näkemistä oli kaivattu. Vertailtiin, kenen tukka oli kasvanut eniten ja muisteltiin, kuka tykkäsikään millaisista jälkiruuista. Jopa post-it-lappujen liimailu tuntui juhlalta, kun sen sai tehdä yhdessä muiden kanssa.

Aloitin uudessa työssä – ja käytännössä itselleni kokonaan uudessa ammatissa – EK:n viestintä- ja vastuullisuusjohtajana maaliskuun alussa. Ehdin olla toimistolla pari viikkoa ennen kuin koronakriisi rysähti päälle ja siirryimme kaikki etämoodiin. Tässä kuussa tuli täyteen ensimmäiset sata päivää uudessa pestissä. Mitä 14 viikkoa jatkunut etätyöputki on opettanut johtamisesta ja uudesta työyhteisöstä poikkeuksellisessa tilanteessa

Työskentelytavat ja viestinnän sisältö menivät uusiksi

Kriisin eskaloiduttua maaliskuussa teimme aivan ensiksi päätöksen, että viestimme kovimman kriisin aikana ainoastaan koronasta. Viestintätiimistämme tuli koronan etujoukko – eräänlainen uutistoimitus, joka keskittyi ainoastaan yhteen aiheeseen ja deadline oli heti.

Kun aihe tiivistyi yhdeksi, myös työskentelytavat muuttuivat. Aamupalaverissa jaettiin päivän hommat ja iltapäivällä tsekattiin, mitä saatiin ulos. Nettisivut muokattiin uuteen uskoon palvelemaan mahdollisimman hyvin koronaviestintää, somessa aloitettiin ”EK yritysten äänenä”-kampanja, jossa isot, pienet ja keskikokoiset yritykset pääsivät ääneen kertomaan, mikä korokriisissä helpottaisi. Perustimme Talouspulssi-studion ruotimaan YouTubessa viikon tärkeimmän talousluvun ja kuumimman koronapuheenaiheen, samantien EK:ssa aloitettiin myös koronakyselyt yrityksille tukemaan edunvalvontaa: kuinka moni on joutunut lomauttamaan, miten suuri on konkurssiuhka?

Medialle järjestettävät pressitilaisuudet ja taustainfot ovat hoituneet kevään aikana jouhevasti etänä. Taustalounastilaisuudetkin vain muuttivat muotoaan ja Wolt on kuljettanut ruuat kunkin osallistujan etätyöpisteelle päätoimittajista kesätoimittajin.

Vaikka kriisi putosi käsiin toisella työviikollani, itselle koronakriisi osoittautui työn sisällön puolesta yllättävän helpoksi. Uutistoimittajataustalla kriisivaihde tuntui tutulta.

Uusi tiimi ja kaikki etänä

Ehdin olla maaliskuussa uuden tiimin kanssa livenä toimistolla kaksi viikkoa. Etämoodin kaatuessa päälle jokainen tiimistä joutui tutustumaan toisiinsa etänä, sillä kokonaisuudessaan meidän tiimissämme oli kolmasosa uusia, alkuvuodesta aloittaneita työntekijöitä.

Etätyön ensimmäisenä päivänä sovimme, että omissa palavereissa kaikki pitävät kameran päällä. Sillä on ollut koronakeväänä iso vaikutus. Kun näemme toisemme edes kerran päivässä, yhteinen tekemisen fiilis ja huumori syntyvät helpommin. Koronakevät on kohdellut ihmisiä hyvin eri tavoin – yksinasuvilla on huoli keskustelukaverin puutteesta, kun taas lapsiperheissä puhetta riittää vähän liikaakin. Erilaisten työntekijöiden tilanne näkyy myös johtamisessa. Kaikilla on välillä harmaita päiviä. Pitkin koronaviikkoja olemme kokeilleet tiimissä mm. aamubiisiä, kehukierrosta, avautumisvarttia ja lounas- ja kahvihetkiä, joissa puhutaan muista kuin työasioista. Olemme myös jakaneet viikoittain tiimin sisällä tsemppipalkintoa – pöllöä – joko onnistuneesta tai pöllömäisestä suorituksesta. Ja joka viikko on yhdessä löydetty onnistumisia!

Välillä yhteisiin hetkiin on pitänyt kannustaa enemmän. Kiireessä ja koronaharmaudessa voi tuntua kuormittavalta ottaa hetki johonkin muuhun kuin tehokkaaseen työntekoon. Se on kuitenkin kannattanut. Meidän tiimistä on tullut useampaan kertaan spontaaneita kommentteja siitä, miten tiimi on hitsautunut yhteen etäilystä huolimatta.

Mikä ei mennyt kuin Strömssössä?

Etätyö ja etäjohtaminen eivät tokikaan ole aina menneet maaliin. Aamupalajugurtti on tippunut paidalle kesken videopalaverin ja kun pitkästä aikaa meikkasin, niin muistin laittaa ripsiväriä vain toiseen silmään. EK:ssa on myös neljä Tiina-nimistä työntekijää, joiden sukunimet ovat saattaneet mennä kerran ristiin, kun olen vinkannut toimittajalle hyvää haastateltavaa. Siitäkin selvittiin.

Korona on opettanut meille myös tietynlaista armollisuutta – niin työntekijöinä kuin johtajina. Poikkeuksellisina aikoina jokainen teki parhaansa oman tilanteensa mukaan – ja se riittää.

”Ensimmäisen kahden viikon aikana ehdin löytää lempipaikan Etelärannasta. Sen jälkeen onkin tehty töitä kotisohvalla,” Haavisto sanoo.

Mitä koronasta otetaan mukaan uuteen arkeen?

Näin loman korvilla päällimmäisenä tunteena koronakeväästä on selviytyminen. Kun kriisi iskee, siihen sopeudutaan. Tänä keväänä meidän kaikkien on pitänyt olla avoimia uudelle ja uskaltaa kokeilla. Täytyy sanoa, että olen ylpeä meidän porukastamme. Koko EK otti maaliskuussa etätyökalut käyttöön yhden vuorokauden aikana. Me olemme kokeilleet eri digialustoja yhteistyökumppaneiden kanssa, uusia kanavia tiimimme sisäiseen viestintään ja erilaisia tapoja piristää päivää loputtoman etäpalaveriputken keskellä. Esimerkiksi Teamsissä on hoidettu niin edunvalvonta, neuvottelut, tiimiläisten tavoitekeskustelut, uusien asiantuntijoiden perehdyttäminen kuin strategiatyökin.

Toisaalta kaiken uuden keskellä on ollut hyvä pitää myös kiinni tutuista rutiineista. Uudessa roolissani päätin jatkaa uusien kollegojen ja sidosryhmien tapaamisia, enkä lykännyt niitä aikaan, kun etäily päättyy. Tapasin perehdytykseni merkeissä nelisenkymmentä kollegaa EK:sta ja jäsenliitoista yksitellen etänä. Näin sain tunteen, että arki jatkuu.

Mitä tästä kaikesta sitten otamme mukaan uuteen arkeen? Meillä EK:ssa on vahva tahto pitää digitaaliset työtavat ja uusi osaaminen käytössä myös uudessa arjessa ja kannustaa suomalaista työelämää siihen laajemminkin. Kriisissä rakennettu hyvä henki toivottavasti kantaa omassa tiimissämme myös seuraavat sata päivää ja pidempään.

Mari Haavisto LinkedIn