Irtiottoja ja peesailua – EK:n paneeli aloitti vaalien puoluejohtajatentit

Eduskuntavaaleihin on viisi kuukautta, mutta puoluejohtajat nousivat jo barrikadeille EK:n puoluejohtajatentissä 21.11. Toimittaja Pekka Ervastin artikkeli vetää yhteen paneelin antia.

Paneeli petasi jo tulevia hallitusneuvotteluja, kirjoittaa Pekka Ervasti.

Ennen pääesiintyjiä yleisöä Marina Congress Centerissä lämmitteli toimitusjohtaja Jyri Häkämies esittelemällä EK:n tuoreet vaalitavoitteet. Samoja uria kulki myös puoluejohtajien keskustelu Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Timo Haapalan ja viestintäyrittäjä Eeva Lehtimäen johdolla.

Puolentoista tunnin aikana eroa puoluejohtajien välillä haettiin mm. kansallisesta syntyvyyskehityksestä, työperäisestä maahanmuutosta, työllistymisestä ja sen esteistä, poliittista lakoista, ilmastomuutoksesta, unohtamatta tietenkään tulevan hallituksen koostumusta.

Yleisvaikutelmaksi jäi, että kolmen gallup-kärki, Sdp, kokoomus ja keskusta, puristivat mailaa eniten. Varman päälle pelattiin, etteivät vaalien jälkeiset yhteistyökuviot tärveltyisi.  Hallitusneuvotteluista tulee kimurantit ja tukea tarvitaan myös pienpuolueilta.

Korrektissa kohteliaisuudessa oli kuitenkin Jussi Halla-Ahon mentävä aukko. Perussuomalaisten pomoa tyrkittiin porukalla nurkkaan.

Sekä kokoomuksen Petteri Orpon että demarien Antti Rinteen peukalot osoittivat alaspäin: persuista ei ole  hallituskumppaniksi vaalien jälkeenkään. Orpon mukaan mikään ei ole muuttunut sen jälkeen, kun kokoomus yhdessä hallituskumppanien kanssa määritteli kantansa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen kesällä 2017.

Rinteen mukaan persujen ja demarien arvomaailmat eivät yksinkertaisesti sovi yhteen – tai samaan hallitukseen.

Suurta innostusta Halla-Ahon kumppaniksi ei ollut muillakaan, mutta kategoriseen lähestymiskieltoon persuja ei ennen vaaleja haluttu panna.

Vasemmistoliiton Li Andersson piti kysymystä perussuomalaisten hallituskelpoisuudesta outona. Hänen mielestä yhden puolueen demonisointi ei palvele mitään. Yhteistyön mahdollisuudet on arvioitava poliittisten kantojen perusteella.

Samaa mieltä olivat myös vihreiden Pekka Haavisto ja keskustan Juha Sipilä, vaikka molemmat pitivät hallitusyhteistyötä persujen kanssa  epätodennäköisenä. ”Jomman kumman mielipiteiden pitäisi muuttua”, Haavisto kiteytti.

Halla-Aholle mörön rooli

Halla-Aholle tarjottiin mörön paikkaa myös maahanmuuttokeskustelussa ja hän sen myös ilman erityisempää nikottelua otti.

Muiden puoluejohtajien – sinisten Sampo Terhoa lukuunottamatta – pitäessä työperäisien maahanmuuton lisäämistä tärkeänä ja  välttämättömänä, Halla-Aho piti hanketta kuopan kaivamisena Suomelle. ”Kannattaako tänne tuoda ihmisiä, jotka eivät työllisty? Tännehän tullaan korkeamman elintason, ei työllistymisen takia. Jos väkeä ei nykyisin saada avoimiin työpaikkoihin, ongelma on palkkatasossa.”

Puolueita jakaa myös suhtautuminen  tarveharkintaan eli pitäisikö ennen maahanmuuttajan palkkaamista yritykseen palkata suomalainen työtön.

Tarveharkinnan poistaisivat Orpo, Rkp:n Anna-Maja Henriksson ja kristillisdemokraattien Sari Essayah.

Sdp:n Rinne myötäili ay-liikkeen linjaa, jonka mukaan työttömiä ei saisi tarveharkintakeskustelussa unohtaa. ”Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille on saatava oma polku työllistymiseen.”

Vasemmiston Anderssonin mielestä vaarana  työehtojen yleinen heikentyminen.

Poliittiset lakot jäivät hampaankoloon

EK:n vaalitavoitteissa haikaillaan poliittisen lakkojen rajoittamisen perään. Etelärannan jäsenyrityksissä koetaan kollektiivista traumaa syksyn työmarkkinakahakoista, joilla palkansaajaliitot vastustivat hallituksen esitystä helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä. Lakot oli tähdätty hallitukseen, mutta kuti osui firmoihin aiheuttaen kymmenien miljoonien tappiot.

Lakot koituivat myös hallituspuolueiden tappioksi, sillä työmarkkinakahakat nostivat Sdp:n kannatusmittausten kärkeen.

Työnantajat saivatkin tukea kokoomuksen Orpolta, joka toivoi uudistusta pohjoismaisen mallin mukaisesti, mikä merkitsisi rajoituksia poliittisiin lakkoihin.

Myöskään Sipilän haavat syksyn kahakoista eivät näytä täysin arpeutuneen. ”Poliittiset lakot eivät saa olla demokraattisen päätöksenteon painostuskeino”, pääministeri määritteli.

Monissa puheenvuoroissa muistutettiin, että työntekijöiden edustus yrityksen hallinnossa – ruotsalaistyylinen myötämäärääminen – voisi olla vaihtoehto.

Kohtuullisen militantin ay-taustan omaava Rinne ei pettänyt yleisön odotuksia ja tyrmäsi täysin yritykset kieltää poliittiset lakot. Kokemusasiantuntijana Rinne myönsi polkaisseensa aikoinaan itsekin pystyyn muutaman poliittisen lakon.

Varma vinkki: jos Sdp:n gallup-kannatus kestää vaalipäivään, EK voi saman tien siirtää vaatimuksensa laittomien lakkojen kieltämisestä suoraan vuoden  2023 vaalitavoitteisiinsa.

Ilmastomuutos ei jätä kylmäksi

Ilmastomuutos on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kuin pastilli, jota jokaisen puoluejohtajan on pyöriteltävä kielellään, ettei hengitysilmaan pölähtäisi tympeää ympäristövastaisuuden aromia.

EK:n tentissä kaikki olivatkin herttaisen yksimielisiä, että lämpenemiselle tarttis tehdä jotain. Keinot tosin ovat vielä ylemmällä abstraktiotasolla. Vaalikampanjan edistyessä ja yksittäisen, profiloitumishaluisten ehdokkaiden päästessä vauhtiin ilmoille todennäköisesti tupruaa rajoitus-, rangaistus- ja haittaveroehdotuksia sakeammin kuin metaanipäästöjä  keskikokoisen, keskustalaisen karjatilan pihatosta.

Pitäisikö Suomen metsiä hakata enemmän vai vähemmän jäi keskustelun tuoksinassa vielä epäselväksi, mutta se on varmaa, että ainakin autonomistajat joutuvat seuraavan hallituksen kurimukseen – ja Kanarian-kävijätkin syyllistetään.

Militantein oli vasemmiston Andersson. ”Päästövähennystavoitteita on kiristettävä.” Hänen mukaansa kaikilla ei tarvitse olla omaa autoa. Sinisten Sampo Terhon tokaisu, että yksityisautoilu on ihmisoikeus jäi tentin yleisessä ilmapiirissä teinihuumorin asemaan.

Andersson ei suoranaisesti allekirjoittanut ryhmätoverinsa Anna Kontulan vaatimusta, että auton omistaminen vaatisi tulevaisuudessa erityisen luvan.  Anderssonin mielestä olisi kuitenkin syytä huomioida, kenellä on oikeasti tarvetta autoon – ja kenellä olisi tulojensa puolesta varaa hankkia sähköauto.

Muille puoluejohtajille riittäisi vähempikin.

”Tehdään Suomessa se, mitä pitää, mutta ei yhtään enemmän”, linjasi Sdp:n Rinne.

Sipilä otti kopin: ”Ei tehdä enempää, mutta vaikutetaan siihen, että tavoitteita tiukennetaan globaalisti.”

Ruotsin mallin mukainen lentovero ei yksittäisenä keinona saanut tentissä ilmaa siipiensä alle, mutta

Ilmavoimien uusien hävittäjien päästöt eivät suurinta osaa puoluejohtajaista huoleta. Kymmenen miljardin hankintavaltuudet irtoavat liukkaasti kuin ohjus Hornetin siiven alta.

Vain Haavisto, Halla-Aho ja Andersson haluaisivat perehtyä tilauspapereihin vähän yksityiskohtaisemmin ennen kuin pistävät nimensä miljardilaskuun.

Pekka Ervasti
Politiikan toimittaja