Tekoäly haastaa kaiken

Keskustelu tekoälystä käy kiivaana. Joka päivä saamme kuulla esimerkkejä siitä, mihin ja miten keinoälyä sovelletaan. Onko kysymyksessä muotioikku vai oikeasti taloutta, työllisyyttä ja yhteiskuntaamme pysyvästi muuttava megatrendi, kysyy toimitusjohtaja Jyri Häkämies Suomenmaan blogissa.

Digitaalisuus ja sen työtä muuttava vaikutus ovat viime vuodet olleet keskustelun ytimessä. Mikä sitten on digitaalisuuden ja tekoälyn ero. Epätieteellisesti voisi ajatella, että digitaalisuus on väylä tehdä asioita uudella tavalla ja tekoäly puolestaan yhdistää ihmisen ja tekoälyn niin, että tuloksena on jotain enemmän.

Jo nyt tiedämme, että tekoäly ja robotit korvaavat monia perinteisiä töitä ja ammatteja. On jopa arvioitu, että valtaosa juristeista voidaan korvata tekoälyllä tai ainakin vapauttaa juristeja mekaanisesta työstä luovempaan. Monet finanssimaailman tehtävät voidaan korvata tekoälyllä ja jopa niin, että tasalaatuisuus paranee. Havahduttava oli tieto siitä, että tekoäly voitti sekä mestarishakkipelaajan että pelaajan maailman vaikeimmaksi lautapeliksi sanotussa aasialaisessa go-pelissä. Taidetta ja musiikkia tehdään tekoälyn avustuksella. Vain taivas on rajana, kun mietimme mihin koneen ja teknologian yhdistelmällä voidaan päästä.

Nämä tiedot ja visiot herättävät kysymyksen ihmisissä ”miten meidän käy tässä muutoksessa”, jos kone kerran tekee työt paremmin 24/7. Kysymys on aiheellinen. Pitäisikö meidän Suomessa hidastaa vai kiihdyttää tätä kehitystä.

Vaikka maailmalla taaksepäin katsominen ja muutospelko on voittanut alaa, vastaus Suomessa ja Suomelle on kirkas. Meidän tulee kaikin keinoin pyrkiä tekoälyn hyödyntämisessä maailman eturiviin. Siis kiihdyttää.

Tekoälyä hyödyntämällä niin yritykset kuin julkinen sektori voi tehostaa toimintaansa, kehittää uusia innovaatioita vientituotteiksi, mutta toki tekoälyn hyödyntämiseen liittyy aiheellisesti pelkoja ja riskejä. Ne tulee tiedostaa ja pyrkiä minimoimaan haitat.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä asetti tekoälyn mahdollisuuksia ja vaikutuksia arvioimaan työryhmän, jota vetää Pekka Ala-Pietilä. Tältä työltä on syytä odottaa paljon, mutta emme saa jäädä odottelemaan vain työryhmän esityksiä vaan meidän tulee rohkeasti miettiä mitä itse kukin voimme tehdä.

Työmarkkinoiden kannalta muutos tulee olemaan suuri. Työ, työntekotavat, aika ja paikka menettävät perinteistä merkitystä. Siihen tarvitaan työpaikka- ja yksilökohtaista joustoa. Muutokset haastavat myös meidän perinteisen tavan rahoittaa työttömyysturva ja eläkkeet. Ei heti, mutta tulevien vuosien mittaan.

Teknologinen kehitys on kautta historian korvannut perinteisiä tapoja tehdä työtä tuottavammin. Niin uskon nytkin käyvän.

Samaan aikaan on selvitettävä perustulon mahdollisuuksia. Ei niin, että perustulo tulee kaiken olemassa olevan päälle vaan tyhjältä pöydältä. Työ, yrittäjyys, perhe-elämä ja perustulo tulee yhteen sovittaa kannustavaksi ja joustavaksi järjestelmäksi.

Kun emme varmuudella voi tietää kuinka tämä kehitys menee, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Olisiko näin.