Uusiutuvan sähkön kilpailutettava tuotantotukijärjestelmä

03.10.2017

Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain ja tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain 6 §:n muuttamisesta.

Hallituksen esityksen tavoitteena on luoda määräaikainen (2018-2020) teknologianeutraali ja kustannustehokas kilpailutukseen perustuva tuotantotukijärjestelmä, jolla lisättäisiin Suomen uusiutuvaa sähköntuotantoa kahden terawattitunnin vuosituotannon verran.

EK pitää hallituksen tukijärjestelmältä vaatimia tavoitteita hyvinä. Tuotantotukijärjestelmä on välivaiheen ratkaisu ennen kuin EU:n päästökauppa ja sähkön markkinahinnat ohjaavat tehokkaammin energiajärjestelmän investointeja. EU:n valtiontukisäännöt edellyttävät tuotantotuen kilpailutusta ja tällä tavoin saadaan markkinaehtoisempi tukitason määritys ja todennäköisesti ylitukien uhka pienenee. Uusiutuvan sähköntuotannon hankkeita on toteutettava edullisuusjärjestyksessä, jotta kustannustehokkuustavoite toteutuu.

Teknologianeutraaliusvaatimus ei kuitenkaan toteudu, kun vesivoima on jätetty järjestelmän ulkopuolelle. Myös CHP:n ehdot vaikuttavat niin kireiltä, ettei tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistäminen tunnu olevan esityksen tarkoituksena. Kaukolämmön yhteydessä tuotettavan sähköntuotannon kannattavuus on heikentynyt viime vuosina tuetun uusiutuvan sähkön lisätessä tarjontaa ja alentaessa sähkön markkinahintaa. Jos kaukolämpö-CHP korvautuu enenevästi erillisillä lämpökattiloilla, on uhkana koko Suomen tehotasapainon ylläpitämisen vaarantuminen talven huippukulutusaikoina. CHP-tuotannon tulevaisuudesta olisikin käynnistettävä selvitys pikaisesti.

EK ei ole kannattanut uuden tuotantotukijärjestelmän käyttöönottoa, sillä se on markkinoille haitallinen yritystuki. Yritystukien karsimisesta keskustellaan paljon, joten uuden tuotantotukijärjestelmän käyttöönotto on vastoin tätä yleistä trendiä. Kun tuki on kuitenkin päätetty ottaa käyttöön, tulisi tukijärjestelmä suunnitella siten, että markkinoihin vaikutetaan mahdollisimman vähän. Tukijärjestelmien käyttöönoton jälkeenkin markkinahintasignaalin tulisi ohjata tuotantoa sekä investointeja erilaisiin tuotantolaitoksiin. Esitykseen valittu liukuvan ja kiinteän preemion yhdistelmä ei kuitenkaan ota tätä huomioon parhaalla mahdollisella tavalla. Valittu preemiomalli tukee tuotantoa sitä enemmän, mitä enemmän siitä on tarjontaa eli päinvastoin kuin mitä markkinahintasignaali ohjaa. On erittäin tärkeää, että preemiomalliin on säädetty 30 euron/MWh viitehinta ja että negatiivisten sähkönhinnan ajoilta ei makseta tukea.

Mitä enemmän energiajärjestelmää rakennetaan ja tuetaan markkinahintasignaaleista riippumatta, sitä enemmän tulee painetta tukea jotain muuta järjestelmän osaa (esim. kapasiteettimekanismit, kysyntäjoustoratkaisut, varastointiratkaisut), koska markkinahinta ei muodostu aidon kysynnän ja tarjonnan perusteella. Siksi ensi vuosikymmenellä EU:n neljännellä päästökauppakaudella ei enää tule ottaa uusia päällekkäisiä tukia käyttöön. Nykyisen syöttötariffin ja lausunnolla olevan tuotantotukijärjestelmän ’hännät’ jatkuvat kuitenkin aina vuoden 2030 tienoille aiheuttaen yhteensä muutaman sadan miljoonan vuosikustannukset. Uuden tuotantotukijärjestelmän tukiaika tulisi lyhentää 8 vuoteen ehdotetusta 12 vuodesta, jottei sähkömarkkinoiden vääristyminen jatku jopa 2030-luvulle saakka ja myös koska teknologian kehittyminen on nopeaa ja vaikeasti ennustettavaa.