Onko nelipäiväinen työviikko oikotie onneen?

Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua nelipäiväisestä työviikosta uuden brittitutkimuksen innoittamana. Tutkimus ei täyttänyt varsinaisen tieteellisen tutkimuksen kriteereitä eikä työaikakaan tutkituissa yrityksissä oikeasti lyhentynyt läheskään kokonaisen työpäivän verran. Mutta joihinkin yrityksiin nelipäiväinen työviikko voi sopia: erilaisista työaikakokeiluista voidaan sopia yrityskohtaisesti jo nykyisin, paikallisesti sopien.

Nelipäiväisen työviikon tulokset olivat kieltämättä mielenkiintoisia. Kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta, että lyhentämällä työviikkoa viidestä päivästä neljään saadaan ihan yhtä paljon aikaan kuin ennenkin ja palkkakin voidaan siten pitää entisellään. Asia ei kuitenkaan taida olla näin yksinkertainen.

Ensinnäkin työn tehokkuuden parantuminen tutkituissa yrityksissä ei suurelta osin johtunut siitä, että työaikaa lyhennettiin. Sen sijaan yrityksissä ensin mietittiin, miten työtä voidaan tehdä aikaisempaa tehokkaammin karsimalla esimerkiksi turhia palavereita tai virtaviivaistamalla työprosesseja. Tällä tavoin saavutettu lisääntynyt tehokkuus käytettiin työajan lyhentämiseen. Vaihtoehtona olisi voinut olla esimerkiksi entisen työajan säilyttäminen ja palkan nostaminen.

Toiseksi lienee selvää, että varsin suuressa osassa työtehtäviä tehokkuuden nostaminen 20 prosentilla on aika lailla mahdotonta. Ei taida onnistua esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilta tai kaupan myyjiltä rekkakuskeista puhumattakaan. Eikä monessa muussakaan ammatissa. Pikemminkin monesti kuulee kritiikkiä siitä, että jo nykyinen työtahti on liian kiivas. Jokainen voi miettiä omalta osaltaan, pystyisikö tekemään nykyiset viiden päivän työnsä neljässä päivässä.

Toisaalta myös Suomessa voi hyvinkin löytyä esimerkkejä samankaltaisista tilanteista kuin brittitutkimuksen yrityksissä. Mietitään yhdessä, miten työ voitaisiin tehdä tehokkaammin ja lisäteho käytetään siihen, että työaikaa lyhennetään. Palkka voi samalla laskea tai pysyä samalla tasolla sen mukaan, mitä sovitaan. Tällaisista kokeiluista voidaan sopia yrityskohtaisesti koska vain jo nykyisin. Mitään keskusjohtoista ohjelmaa siihen ei tarvita.

On kuitenkin tärkeää pitää mielessä myös laajempi näkökulma. Yksi keskeinen ongelma Suomessa on työvoimapula, joka todennäköisesti edelleen pahenee tulevaisuudessa. Tarvitsemme kaiken saatavissa olevan työpanoksen, jotta pystyisimme työnteon tuloksilla rahoittamaan menomme ja säilyttämään hyvinvointiyhteiskuntamme. Tämän vuoksi laajamittaisempi työajan lyhentäminen ei kuulosta hyvältä ajatukselta.