Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmän väliraportista (EK-2013-266)

STM:n asettama sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelutyöryhmä on laatinut väliraportin, jossa kuvataan suunnitellun uudistuksen pääperiaatteet. Väliraportti keskittyy sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun uudelleen organisointiin ja tähän tarvittaviin rakenteellisiin ja hallinnollisiin muutoksiin. Tavoitteena on synnyttää riittävän vahvat järjestämisvastuussa olevat organisaatiot ja lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon sisäistä sekä keskinäistä integraatiota.

Väliraportissa esitetään laajan perus- ja erityistason sote-palveluiden järjestämisvastuun keskittämistä pääsääntöisesti sote-alueille, jotka muodostetaan joko maakuntien keskuskaupunkien tai muiden vähintään 50 000 asukkaan työssäkäyntialueen keskuskuntien ympärille vastuukuntaperiaatteella. Tästä poiketen vähintään 50 000 asukkaan kunta voi myös itsenäisesti järjestää laajan perus- ja erikoistason sote-palvelut omille asukkailleen tiettyjen kriteerien täyttyessä. Perustason alueen kunnille, joiden väkiluku on 20 000–50 000, annetaan mahdollisuus järjestää perustason sote-palvelut niin halutessaan. Lisäksi nämä kunnat voivat erityistilanteissa saada oikeuden järjestää ns. peruserikoissairaanhoidon palveluita. Alle 20 000 asukkaan kunnat saavat tässä mallissa sote-palvelunsa joko sote-alueelta tai perustason alueelta.

Tavoitteena on ollut uudistaa sote-järjestelmä paremmin ja tehokkaammin toimivaksi ja samalla integroida perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä toisaalta terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Väliraportissa kuvailtu hallintorakenne on raskas ja monimutkainen ja siksi ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Muissa maissa käytössä olevien, samoin kuin Suomessakin viime aikoina esitettyjen ratkaisumallien joukosta löytyy esimerkkejä selvästi yksinkertaisemmista, kevyemmistä ja kuitenkin hyvin toimiviksi todetuista palvelu- ja hallintorakenteista.

Väliraportissa kuvattu vaikeaselkoinen rakenne johtuu hyvin pitkälle siitä, että mallissa on haluttu säilyttää useita eri mahdollisuuksia vaihtelevankokoisille järjestäjille tuottaa eritasoisia sote-palveluita ja hallinnoida niitä. Tämä sekä ehtojen lukuisat poikkeukset tekevät raportista sekä siinä kuvatuista kriteereistä sote-alueiden ja perustason alueiden muodostamiseksi hankalasti tulkittavia.

Jotta Suomeen saataisiin syntymään tavoitellun mukaiset tehokkaasti toimivat, kustannuksiltaan kohtuulliset sekä laadultaan ja saatavuudeltaan hyvät sote-palvelut, on palveluiden rahoitus ja järjestämisvastuu aidosti eriytettävä palveluiden tuotannosta. Järjestäjä toimii ensisijaisesti palveluiden tilaajana, kanavoi rahoituksen ja seuraa palveluiden toteutumista, samoin kuin niiden laatua. Joihinkin sote-palveluihin liittyvän julkisen vallan käytön ja toisaalta alueellisten haasteiden vuoksi on tähän yleissääntöön kuitenkin hyväksyttävä perusteltuja poikkeuksia. Väliraportissa tähän kysymykseen ei oteta kantaa, mutta jatkotyöskentelyn yhteydessä järjestäjän ja tuottajan suhde on syytä käsitellä. Samalla on syytä käsitellä myös palveluiden tuotannon monipuolistamista sekä asiakkaan oikeutta valita sote-palveluidensa tuottajat mahdollisimman vapaasti kaikista tarjolla olevista järjestäjän asettamat kriteerit täyttävistä palvelutuottajista, olivat nämä sitten julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin omistamia.

Väliraportissa kuvattu järjestämis- ja hallintomalli vaatii vielä lukuisten yksityiskohtien selkeyttämistä ja tarkentamista. Tällaisia ovat muun muassa vastuukuntien, sote-alueiden, perustason alueiden ja erityisvastuualueiden välinen työnjako, sekä erityisesti yliopistollisten sairaaloiden asema ja tehtävät. Edellä mainittuun viitaten on erittäin tärkeää selvittää, kuinka nykyinen sote-palveluiden rahoitusmalli muokataan yhteensopivaksi uudistettavan järjestämisvastuumallin kanssa tavalla, joka aidosti kannustaa palveluntuottajia tuottamaan palvelut tehokkaasti, laadukkaasti ja siten, että niiden saatavuus on nykyistä merkittävästi parempi.

Vaihtoehtoinen tapa tuottaa korkeatasoiset sote-palvelut nyt ehdotettua monipolvista mallia yksinkertaisemmin voisi olla nykyisten erva-alueiden pohjalle rakentuva viiden sote-alueen malli ilman erilaisia poikkeuksia. Näillä alueilla olisi järjestämisvastuu sotepalveluista perustasolta erikoistasolle aina yliopistosairaaloihin asti. Rahoitus kunnilta kerättäisiin tässäkin mallissa ensisijaisesti demografiakorjatun kapitaatiomekanismin pohjalta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden horisontaalisen ja vertikaalisen integraation tavoitetta ajatellen on myös syytä huomioida, että kertyneen kokemuksen perusteella suurten organisaatioiden integrointi ylätasolla ei juuri koskaan ole johtanut integraatioon toiminnan tasolla ilman integraation ulottamista kaikkiin tarvittaviin toimintaprosesseihin ja ennen kaikkea henkilöstön toimintamalleihin ja -tapoihin. Organisaatiotason integraatio muodostaa vasta pohjan myöhemmälle integraatiolle toiminnan tasolla.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Työmarkkinat

Lasse Laatunen
Johtaja