Heikinheimo & Heinonen: Talouskasvu edellyttää erilaiset kehityspolut tunnistavaa innovaatiopolitiikkaa

Yritysten innovaatiotoiminta on keskeinen moottori tuottavuuden parantamiselle ja liiketoiminnan kasvulle. Uudet ideat ja niiden rohkea toteuttaminen mahdollistavat kilpailukyvyn säilyttämisen sekä markkinoiden laajentamisen. Liian vähälle huomiolle jää, että yritysten innovaatioprosessit ovat erilaisia.

Suomalaisissa yrityksissä syntyy esimerkiksi innovaatioita, joiden potentiaali ulottuu uusista ravintoproteiineista huipputason XR-teknologiaan ja biohajoaviin materiaaleihin. Näitä innovaatioita yhdistää yksi asia: ne eivät synny lineaarisesti, ja siksi ne eivät sovi perinteisiin rahoitus- ja sääntelykehyksiin.

EK:n Sweco Oy:llä teettämä analyysi osoittaa, että yritysten innovaatioprosessit ovat monimuotoisia – ja juuri siksi innovaatiopolitiikan tulisi tunnistaa prosessien erilaisuus ja tukea niitä nykyistä paremmin. Varjo, Solar Foods ja Sulapac ovat kaikki teknologiapohjaisia yrityksiä, mutta niiden innovaatiopolut ovat erilaisia: kehittäminen on tiedelähtöistä ja innovointivaihe voi tapahtua yrityksen sisäisenä työnä tai avoimissa verkostoissa. Tarve kehittämiseen voi tulla myös markkinoilta ja innovaatiovaihe tehdään avoimesti yhdessä kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Nämä toisistaan kovin poikkeavat esimerkit osoittavat, että sama hansikas ei sovi kaikkien käteen.

Lineaarinen malli ei enää riitä

Nykyinen TKI-rahoitus suosii ennakoitavia, lyhyitä ja selkeästi rajattuja hankkeita. Samalla monet merkittävimmistä innovaatioista syntyvät:

•  pitkissä sykleissä
• iteratiivisesti – välillä edeten, välillä palaten, asiakkaiden kanssa testaten
• markkinoilla, joita ei vielä ole olemassa
• yhteistyössä monialaisten verkostojen ja toimijoiden kanssa

Kun rahoitusmallit, sääntely ja innovaatiopolitiikka eivät tunnista tätä todellisuutta, tuki jää saamatta ja yritykset kantavat suhteettoman suuren riskin kilpailijoihin nähden – ja osa kasvusta valuu Suomen ulkopuolelle.

Sääntely on sekä mahdollistaja että hidaste

EU-tason sääntely vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti esimerkiksi uudet materiaalit, elintarvikeinnovaatiot tai kestävät teknologiat pääsevät markkinoille. Yritysten mukaan suurin pullonkaula ei ole sääntely sinänsä, vaan sen hitaus ja epävarmuus.

Siksi tarvitaan ”sääntelyhiekkalaatikoita”, joissa uusia ratkaisuja voidaan testata hallitusti ennen lopullisia päätöksiä ja täysimääräistä regulaatiota.

Mitä pitäisi tehdä?

EK:n ja yritysten viesti on selkeä:

1. Rahoituksen on tuettava epälineaarista kehitystä – ei vain perinteistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolkua.

2. Sääntelyyn tarvitaan ketteryyttä ja kokeiluympäristöjä, jotta radikaalit innovaatiot voivat edetä ja uudet ratkaisut sekä markkinat kehittyä

3. Yritysten kriittiset innovaatiokyvykkyydet ovat yhä useammin kaupallisia, liiketoiminnallisia ja strategisia, eivät vain teknisiä – tämä on tunnistettava koulutuksessa ja laajemmin politiikkatoimissa.

4. Markkinan rakentaminen on osa innovaatiota, ja sen tulisi näkyä rahoitusinstrumenteissa.

Suomen seuraava kasvuloikka syntyy monimuotoisista innovaatiopoluista. Vahva usko osaamisen merkitykseen ei muutu kasvuksi ja kilpailukyvyksi ilman järjestelmän hienosäätöä. Tässä ajassa tarvitaan järjestelmä, joka tukee innovointia sen todellisessa muodossa: epälineaarisena, yhteiskehittämiseen perustuvana ja markkinoita uudistavana työnä. Suomeen kaivataan enemmän TKI-toiminnalla kasvua rakentavia yrityksiä. Siksi yritysten monimuotoisuus ja kasvuvaihe on tunnistettava nykyistä paremmin.