Keinot on, löytyykö tahtoa?

Viikonloppuna tuli täyteen 10 vuotta EK:n toimitusjohtajana. Vuosiin mahtuu monia kriisejä ja talouden taantumaa, mutta myös onnistumisen hetkiä.

Suomella ei mennyt hyvin marraskuussa 2012. Suomalainen työ ei käynyt kaupaksi ja finanssikriisi iski maahamme rajusti ja toipuminen kesti vuosikymmenen. Asetin tavoitteeksi yhteisen tilannekuvan muodostamisen työmarkkinoilla. Devalvaatioon ei ollut enää mahdollisuuksia yhteisen euron oloissa, joten kilpailukykyä piti kohentaa omin toimin. 2013 solmittu työllisyys- ja kasvusopimus kohensi tilannetta ja oli äärimaltillinen, mutta riittämätön.

Varsinainen korjausliike tapahtui vasta 2016 kilpailukykysopimuksessa. Paljon parjatussa, mutta kiistatta tuloksellisessa sopimuksessa. Kikyn jälkeen on viety läpi kolme toimialakohtaista liittokierrosta ihan kohtuullisin tuloksin. Neljäs, jota juuri neuvotellaan, on nyt haastavassa kulmassa. Palkansaajat hakevat ostovoiman korjausta korkeaa inflaatiota vastaan ja me työnantajat yritämme pitää huolta siitä, ettemme hinnoittele itseämme ulos taantuman kynnyksellä.

EK:n sääntömuutos, jolla siirsimme palkoista ja muista työehdoista sopimisen toimialoille eli jäsenliitoillemme, puhuttaa vieläkin. EK ei ole ulkona työmarkkinaneuvotteluista vaan pöytä, jossa yhdessä sovimme työnantajien tavoitteet kierrokselle ja pidämme huolta siitä, ettei viennin avausta ylitetä. Edelleen neuvottelemme yritysten puolesta työlainsäädäntömuutoksista ja sosiaalivakuutuksesta eli eläkkeistä ja palkan sivukuluista. Olemme edelleen työnantajien keskusjärjestö sillä rajauksella, että palkoista neuvotteleminen on siirretty liitoille.

Kymmeneen vuoteen sisältyy Trumpin nousu ja lasku, monenlaisten populististen liikkeiden nousua niin Euroopassa kuin muualla maailmassa ja nyt karmaiseva Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Suomi ja suomalaiset yritykset hyötyivät aikanaan globalisaatiosta, mutta kulta-ajat ovat ohi. Nyt isoin kisa käydään USA:n ja Kiinan kilpajuoksussa, joka säteilee myös Suomeen, eikä pelkästään myönteisesti. Yritysten tukeminen ja edunvalvonta kauppapoliittisissa asioissa on aina ollut äärimmäisen tärkeää ja merkitys vain korostuu. Jotain hyvin symbolista on siinä, että EK yhteistyössä kumppaneidemme kanssa on palkkaamassa historiansa ensimmäistä työntekijää Yhdysvaltoihin, Washingtoniin. Kun yksi markkina sulkeutuu, pitää uusia hakea entistä voimallisemmin.

Iso käänne EK:n linjauksissa tapahtui vuonna 2018, kun uudistimme ilmasto- ja energiakantamme. Ennen olimme enemmän ei-linjalla ja linjamuutoksen jälkeen ajamme muutosta, jossa yritykset ovat ongelman sijaan ratkaisu. Ilmastomuutos on realiteetti, mutta sen torjunnan tulee perustua reiluihin pelisääntöihin. Koska yritykset ovat ratkaisevassa asemassa tässä muutoksessa, tulee yritysten toiminnan olla kannattavaa.

Vaalit ovat edunvalvojalle kuin neljän vuoden toistuvat olympialaiset. Hallitus ja sen ohjelma viitoittaa myös meidän työtämme. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet kriisien sävyttämää. Korona ja Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat olleet vahvasti työlistallamme. Muutoin menneet vuodet ovat olleet torjuntataistelua, hyvien asioiden ajamista vain nimeksi. Siksi odotamme tulevien vaalien jälkeen käännettä, koska vain yritysten menestymisen kautta vastaamme koronan, kestävyysvajeen ja velkaantumisen haasteisiin.

Kolmikanta tai työmarkkinajärjestöt eivät ole pikajuna. Myönnän, että usein olisin toivonut ripeämpää etenemistä. Ratkaisuja olemme kyllä arvostelusta huolimatta saaneet aikaan – eläkeratkaisut ja korona-ajan päätökset esimerkkeinä.

Jotkut haluavat räjäyttää koko työmarkkinajärjestelmän ja luopua yleissitovuudesta ja toiset taas palata tupojen aikaan. Jälkimmäinen on EK:n näkökulmasta menneen talven lumia ja työmarkkinajärjestelmän uudistaminen ajan kysymys. Suunta on selvä. Viedään valtaa ja päätöksentekoa työpaikoille. Se tarkoittaa keskusjärjestöjen ja liittojen roolin muuttumista, myös vallasta luopumista.

Seuraava hallitus on kivitalonkokoisten haasteiden edessä. Velkavetoinen rahan jakelu on ohi ja pitää oikeasti miettiä, mikä on tärkeintä. Odotuksia on varmaan myös työmarkkinajärjestöjen suuntaan. Mitkä olisivat ne lääkkeet, jotka vahvistaisivat julkista taloutta ja nostaisivat työllisyysastetta? Työhön kannustava työttömyysturvan uudistus, paikalliseen sopimiseen kannustava lainsäädäntö ja eläkejärjestelmän uudistaminen kestävyyttä parantavasti vahvistaisivat julkista taloutta parhaimmillaan usealla miljardilla. Keinoja on, mutta löytyykö sopimisen tahtoa.

EK:ssa puheenjohtaja vaihtuu kahden vuoden välein. Sekin pitää toimitusjohtajan hereillä ja liikkeellä. Viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt erittäin hyvää yhteistyötä puheenjohtaja Jaana Tuomisen kanssa ja nyt valmistaudun uuden puheenjohtajan Harri Bromanin aikaan. Uutta on ilmassa ja vierivä kivi ei sammaloidu.

Jyri Häkämies
Toimitusjohtaja