Lipsuuko hallituksen suksi työllistämisen edistämisessä?

Hallituksella on vielä huikeasti tehtävää työllisyystavoitteensa saavuttamisessa. On alkanut haiskahtaa siltä, että kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen ja valmisteluprosessien käynnistäminen ei johda maaliin pääsyyn. Toivottavasti tuoksu on väärä ja hallituksen sukset pitävät tulevissa seinänousuissa.

Työllisyyden parantaminen on hallituksen työkalupaketin tärkein julkisen talouden tasapainottamisen väline. Hallituksen syksyn budjettiriihen linjauksen mukaan kustannustehokkailla toimilla, jotka tuottavat riittävällä varmuudella 80 000 uutta työllistä, mahdollinen vaikutus julkiseen talouteen on noin 2 miljardia euroa vuositasolla.

Toisin kuin on monesti annettu ymmärtää, hallitus ei ole vielä kovin pitkällä tavoitteen saavuttamisessa. Jos katsotaan hallituksen työllisyyttä edistävien ja sitä heikentävien päätösten vaikutuksia julkiseen talouteen, hallituksella on kasassa 13 prosenttia tavoitteesta. Mikäli katsotaan päätöksiä, joille hallitus on hankkinut eduskunnan hyväksynnän, plakkarissa on vasta 7 prosenttia tavoitellusta vaikutuksesta.

Hiihtotermein kuvattuna takana ovat vasta ensimmäiset helpohkot nousut. Valitettavasti suksien lipsumisen merkkejä on jo nähtävissä. Irvistys kertoo, että hapottaakin.

Lakiluonnoksia jo linjatuista uudistuksista kuten pohjoismainen työnhakumalli ei näy eikä kuulu. Onko aktiivimalli kakkonen törmännyt ongelmiin? Ymmärrettävää on toki se, että vasta joulun alla päätetty eläkeputken poiston lakiluonnos ei vielä vähään aikaan lausuntokierrokselle pääse.

Enää ei puhuta siitä, että valtionvarainministeriö todentaa toimien vaikutukset. Myönteinen työllisyys- ja tasapainovaikutus halutaan antaa toimille, joiden vaikutusta valtionvarainministeriö ei kuittaisi. Tähän sarjaan kuuluvat esimerkiksi monet työvoimapalvelut.

Julkisissa ulostuloissa keskitytään enemmän ideoiden poissulkemiseen kuin ratkaisujen hakemiseen. Näin on käynyt, vaikka hallituksen omien sanojen mukaan ”…uudistusten valmistelussa mitään yksittäistä keinoa ei voi sulkea tarkastelun ulkopuolelle”.

Työntunteja vähentäviä ja julkista taloutta heikentäviä linjauksia ei kompensoida niitä parantavilla toimilla. Perhevapaauudistus vie väärään suuntaan 80 miljoonaa euroa joka vuosi.

Mielenkiintoa ja voimavaroja suunnataan uudistukseen, jonka vaikuttavuutta tutkijat ja monet muutkin selvästi epäilevät. Työvoimapalveluja ollaan tiettävästi kovaa kyytiä siirtämässä valtiolta yli 300 sadalle kunnalle, vaikka työllisyyden edistämisen kuntakokeilut on vasta saatu käyntiin. Aikamoista uudistusta ollaan toteuttamassa, vaikka kokeilut ovat vasta alussa ja näyttöä uudistuksen myönteisistä työllisyysvaikutuksista ei ole. Lisäksi kaupungilla kuiskutellaan, että politiikan osto- ja myyntiliikkeessä olisi käynyt kauppa: toiset saivat TE-palvelujen vallan paikallistasolle ja eräät lupauksen siitä, että heidän tärkeänä pitämäänsä ei tulla puuttumaan.

Yleisen edun nimissä on syytä toivoa, että tilanne on oikeasti toinen. Koronakriisin alleen peittämät ongelmat eivät pienene saati katoa välttämättömiä ratkaisuja siirtämällä. Toivottavasti hallituksen suksien voitelu on onnistunut ja kropassa on riittävästi paukkuja loppunousujen ylittämiseen ja maaliin pääsyyn tavoiteajassa.