Rahan lähteillä Frankfurtissa – mitä jokaisen pitäisi tietää Euroopan keskuspankista?

Viime viikolla sain ilokseni vierailla Euroopan keskuspankin pääkonttorissa Frankfurtissa. Matka oli palkinto koulumme joukkueelle Suomen Pankin järjestämän rahapolitiikkakilpailun voitosta. Kilpailun herättämä kiinnostus rahapolitiikkaa kohtaan teki reissusta mieluisan – oli jännittävää päästä näkemään paikka, jossa tehtävät päätökset muovaavat taloutta niin laajasti.

Mitä nuorten tulisi tietää Euroopan keskuspankista?

Etelä-Tapiolan lukion joukkue: Alvari Oila, opettaja Mikko Puustinen, Maija Löyskä ja Oskari Honkasaari. Kuvasta puuttuu Henri Kaarakainen.

Kahden päivän vierailumme aikana pääsimme vierailemaan keskuspankin tiloissa, esittämään EKP:n pääjohtaja Mario Draghille kysymyksiä ja osallistumaan EKP:n neuvoston rahapoliittisen kokouksen jälkeiseen lehdistötilaisuuteen. Ohjelman lomassa maitaan edustavia joukkueita haastateltiin, ja erityisesti yksi kysymyksistä jäi mieleeni: ”Mitä nuorten tulisi tietää Euroopan keskuspankista?”

Keskuspankkien rooli maailmassa on monelle varsin hämärä. Ei myöskään ole aivan yleistä tietoa, että moni lukee juuri Euroopan keskuspankin ansioksi euron pelastamisen kriisivuosien keskellä. Mitä tekee tämä instituutio, jota euroalueen pankkien pankiksi kutsutaan?

Rahan muuttuva arvo

Olen joskus törmännyt kysymykseen, miksei rahapulaa voi ratkaista luomalla lisää rahaa. Miksei seteleitä vain printata mielin määrin ja jaeta kaduilla?

Ei kannata, sanoisi keskuspankkiiri.

Rahaan liittyy ilmiö nimeltä inflaatio, yleinen hintojen nousu. Sitä voi ruokkia kysynnän ja kustannusten kasvu sekä rahan määrän kasvu, johon kysymyksen vastaus perustuu. On monia tapauksia, joissa rahan määrä on äkisti lisääntynyt rajusti, kun valtiot ovat yrittäneet ratkaista ongelmiaan luomalla uutta rahaa.

Miksei seteleitä vain printata mielin määrin ja jaeta kaduilla?

Tarinoilla on poikkeuksetta surkea loppu – mitään uutta arvoa ei prosessissa synny vaan raha ainoastaan menettää arvoaan. Mieleeni kumpuaa usein yläkoulun oppikirjassani ollut kuva, jossa nainen sytyttää tulta setelitukoilla hyperinflaation riepottelemassa 20-luvun Saksassa – täysin huoletta, sillä raha ei olisi riittänyt edes leipään. Niin arvotonta rahasta oli tullut, kun sitä oli painettu liikaa.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja EKP:n johtokunnan jäsen Benoît Cœuré ojentavat kunniakirjan Etelä-Tapiolan lukion voitokkaalle joukkueelle.

Tällainen hyperinflaatio on äärimmäinen esimerkki, mutta vähäisempikin inflaatio kyllä syö kuluttajien ostovoimaa, jos tulot eivät kasva samaa tahtia.

Jopa korkeaa inflaatiota enemmän keskuspankissa kavahdetaan kuitenkin deflaatiota, hintojen ja palkkojen yleistä laskua eli rahan arvon kasvua. Deflaation pelätään lamauttavan taloutta ja johtavan vaikeasti selätettäviin ongelmiin taloudessa. Olennaista on erityisesti deflaation yhteys velkaan, sillä deflaatio kasvattaa velan todellista arvoa. Deflaation oloissa häviäjiä ovatkin velkaantuneet, joiden velka käytännössä kasvaa – ja heitähän riittää.

Tavoitteena hintavakaus

Euroopan keskuspankin mukaan talouden toiminnan kannalta on tärkeää, että rahan arvo pysyy melko vakaana. Hintavakauden säilyttäminen onkin EKP:n tärkein tehtävä. Tehtävän mahdollistaa se, että keskuspankilla on yksinoikeus luoda rahaa.

Hintavakaudella tarkoitetaan euroalueella noin kahden prosentin vuotuista inflaatiota. Keskuspankkimme siis käytännössä tavoittelee tilannetta, jossa hinnat nousevat hieman joka vuosi. Tavoite on asetettu tällaiseksi, sillä erityisesti suuremmissa sijoituksissa hintojen nousulla on vaikutus ostopäätöksiin – niitä ei inflaation oloissa kannata lykätä.

Maltillinen inflaatio siis tukee talouskasvua. Kahden prosentin inflaatiovauhdin katsotaan olevan myös eräänlainen ”deflaatiopuskuri”.

Hintavakautta rahapolitiikan keinoin

Tavoitteensa saavuttamiseksi EKP käyttää useita rahapolitiikan välineitä, tärkeimpinä ohjauskorkojaan, joilla liikepankit saavat siltä rahaa. Jos ohjauskorot ovat korkealla, raha on kallista ja liikepankkien mahdollisuus lainata rahaa eteenpäin, esimerkiksi kotitalouksille ja yrityksille, heikkenee. Seurauksena markkinakorot nousevat ja lainanoton houkuttelevuus vähenee. Näin EKP:n toimet välittyvät reaalitalouteen hidastuvana kysyntänä, minkä pitäisi vuorostaan vähentää inflaatiota.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vastaili nuorten kysymyksiin rahapolitiikasta.

Jos inflaatio taas on tavoitteen alapuolella, EKP pyrkii kasvattamaan sitä harjoittamalla laveaa rahapolitiikkaa. Tällainen on tilanne nyt – deflaation riski painaa euroaluetta vaikka keskuspankki syytää rahaa markkinoille kovempaa kuin koskaan.

Hintavakaustavoite toteutui viimeksi yli kolme vuotta sitten ja kritiikki keskuspankkia kohtaan on sillä välin yltynyt. Frankfurtissa pääjohtaja Draghi kuitenkin puolusti EKP:n politiikkaa ja alleviivasi, että euroalueella ”harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta rahapolitiikka on ollut ainoa kasvua tukeva politiikka viimeisinä neljänä vuotena”.

Euroalueen talouden tukemisesta voikin EKP:lle ainakin antaa kunnian – ja ehkä jopa euron pelastamisesta.

Kuvat: Richard Brander ja Euroopan keskuspankki EKP