Satavuotias itsenäinen Suomi on ollut taloudellinen menestystarina

05.12.2017

Suomi käy juhlimaan itsenäisyyspäivää tavallistakin juhlavammissa merkeissä. Syytä juhlaan toki on. Satavuotias Suomi on lähes millä mittarilla tahansa maailman maiden ylimmässä kymmenyksessä – joissain vertailuissa aivan terävimmässä kärjessä. Tähän on päästy, vaikka itsenäisyytemme alku oli vaikea ja sodat katkaisivat välillä hyvään vauhtiin päässeen kehityksen.

Suomen taloudelliset lähtökohdat itsenäisyytemme alussa olivat kaikin puolin varsin vaatimattomat. Elintaso oli matala, kaupungistuminen ja teollisuuden kasvu olivat vuosikymmeniä jäljessä Ruotsia, keskisestä Euroopasta puhumattakaan. Nykymuotoisia tilastoja ei tuolta ajalta ole saatavilla, mutta vuonna 1917 Suomen BKT:n asukasta kohti on arvioitu olleen vain noin puolet esimerkiksi Ruotsin tasosta.

Satavuotias Suomi on kuitenkin ollut maailman kansakuntien joukossa harvinainen menestystarina. Taloutemme on kasvanut ja elinolot parantuneet sellaista vauhtia, johon harva muu on yltänyt. Suomen BKT asukasta kohti on kasvanut sadassa vuodessa peräti 15-kertaiseksi ja nyt olemme jo yli Länsi-Euroopan keskiarvon. Ruotsin elintaso tuntui joskus tavoittamattomalta, mutta ilman viime vuosien taantumaa olisimme jo sitä hyvin lähellä. Tällaiseen talouskasvuun ei ole viimeisen sadan vuoden aikana päässyt juuri mikään muu Euroopan maa.

Terveys on parantunut ja koulutustaso noussut

Elintasoa ja hyvinvointia ei kuitenkaan voi tarkastella yksin talouden näkökulmasta. BKT asukasta kohti mittaa karkeasti taloudellista elintasoa ja se toki korreloi selvästi vaikkapa koulutustason ja terveyttä kuvaavien muuttujien kanssa. Kehityksen kokonaiskuvan saamiseksi on silti tarkasteltava paljon muitakin tietoja.

Miltä Suomen menestys näyttää, jos asiaa katsotaan muilla mittareilla kuin BKT:lla? Näkökulman laajentaminen ei mitenkään himmennä kuvaa Suomen ennätyksellisen nopeasta kehityksestä, oikeastaan päinvastoin. Satavuotiaan itsenäisen Suomen nousu on ollut huomattavan vahvaa myös laajemmilla sosiaalisilla muuttujilla tarkasteltuna.

Vasta itsenäistyneessä Suomessa oli yleistä köyhyys ja aliravitsemus. Peräti joka kymmenes lapsi kuoli ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Korkeasti koulutettuja oli vain häviävän vähän, eikä kansakoululaitoskaan ollut vielä levinnyt syrjäseutuja kunnolla kattavaksi. Lukea osasivat tuolloin jo lähes kaikki, mutta kirjoitustaito oli vasta vajaalla 70 prosentilla. Lähes joka kolmannelta suomalaiselta puuttui siis yksi nykyisin koulun alaluokilla opetettavista ensimmäisistä perusvalmiuksista – kyky ilmaista itseään kirjoittamalla.

Tänä päivänä koulutustasomme on korkea ja koulujärjestelmämme saa kansainvälistä kiitosta. Kansanterveys on parantunut ja lapsikuolleisuus on maailman matalimpia, vain 2-3 promillea. Suomessa tänä päivänä syntyvä tyttölapsi voi odottaa elävänsä noin 85-vuotiaaksi, mikä on koko Euroopan korkeimpia lukuja ja jo aavistuksen Ruotsiakin korkeampi. Lisäksi Suomessa hyvinvointi on maailman maiden vertailussa huomattavan tasaisesti jakautunut.

Seuraavan sadan vuoden suunta?

Entäpä Suomen seuraava vuosisata? Miltä näyttää taloudellinen kehityksemme ja miten voimme varmistaa sen, että myös tulevat sukupolvet voisivat kertoa maamme olevan hyvä paikka elää ja yrittää? Miten tänä päivänä syntyvä suomalainen, joka voi odottaa elävänsä 2100-luvulle ja melko suurella todennäköisyydellä jopa Suomen 200-vuotisjuhliin saakka, arvioi aikanaan Suomen toista vuosisataa?

Tulevaisuus voi nyt vaikuttaa erityisen sumuiselta ja ehkä huolestuttavaltakin. Suomea ja koko Eurooppaa kirittävät taloudellisesti niin USA kuin nouseva Aasiakin. Olemme yhä tiukemmassa kilpailussa talouksia ja yhteiskuntia eteenpäin vievistä voimista – ideoista ja innovaatioista. Maailmanpoliittinen tilanne on samaan aikaan murroksessa ja voimatasapaino siirtymässä. Uudet teknologiat muuttavat jatkuvasti yritysten toimintaympäristöä, ja Suomen kyky pysyä kehityksen kärkijoukoissa ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Samalla väestön vanheneminen muuttaa radikaalisti koko yhteiskunnan toimintaa, ei ainoastaan julkisen talouden rahoituspaineiden kautta.

Epävarmuuksia Suomen toisen vuosisadan alussa siis riittää. Toisaalta on hyvä muistaa, että myös sata vuotta sitten elettiin epävarmoja aikoja – ja vielä aivan toisella tavalla kuin nyt.

Hyvän koulutuksen varaan on rakennettava uutta ketterää osaamista

Sata vuotta sitten suomalaisten hyvä lukutaito antoi oivan pohjan koulutustason nostolle seuraavina vuosikymmeninä. Tänä päivänä lähtötilanne ja kilpailuympäristö ovat aivan erilaiset, mutta menestyksen reseptissä voi silti olla jotain yhteistä. Toisella vuosisadallaan Suomen on rakennettava nykyisen hyvän peruskoulutuksen ja osaamisen varaan lisää ketteryyttä ja valmiutta soveltaa uusimpia teknologioita menestyksellisesti.

Ja epäilemättä lukutaito on edelleen yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista ihan kuten sata vuotta sitten: tänä päivänä korostuvat jokaisen kyky lukea pirstaloituvaa mediakenttää ja erottaa tosi valeesta sekä taito hallita valtavaa tietotulvaa. Näillä aineksilla Suomi voi olla tulevissakin teknologiamurroksissa voittajien joukossa ja luoda edellytykset kestävälle elintason nousulle laajasti koko yhteiskunnassa.

Tietenkin menestymiseen seuraavan sadan vuoden aikana vaaditaan edelleen myös ”perinteisiä” talouspolitiikan reseptejä: hyvinvointipalveluita on vaikea rahoittaa, jos työllisyysaste on liian matala, eivätkä suomalaiset tuotteet käy kaupaksi, jos niiden hinnan ja laadun suhde ei ole asiakkaiden mielestä kohdallaan joka päivä.

Suomen on toisella vuosisadallaan oltava yhä avoimempi, kiinnostavampi ja luovempi ympäristö, joka kannustaa itse kutakin katsomaan eteenpäin ja uudistumaan sekä myös pystyy houkuttelemaan tänne ideoita ja niiden tekijöitä muualta. Lisäksi emme voi enää ottaa samalla tavalla mallia muilta kuin ennen. Nyt, kun olemme jo valmiiksi lähellä kehityksen kärkeä, Suomen on pystyttävä innoivoimaan uutta ja löytämään alueita, joilla voimme erottua muista eduksemme.

Yhä vuorovaikutteisemmassa maailmassa Suomen on myös pystyttävä vaikuttamaan mahdollisimman suurella painolla globaaleihin kehityssuuntiin. Esimerkiksi ilmasto-, digitalisaatio- ja turvallisuuskysymykset eivät tunne rajoja ja niihin tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja. Pieni maa ei useimmissa tapauksissa saavuta parasta lopputulosta yksin, vaan muutoksissa pärjäämiseen vaaditaan kumppanuuksia niin Euroopassa kuin laajemminkin maailmalla.

Paljon onnea satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Grattis till det hundraåriga självständiga Finland!