Vesa Rantahalvari: Tietoa työkyvyttömyysetuuksien saantiehdoista lisättävä
Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysosuudet ovat nousseet selkeästi niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin työeläkejärjestelmässä. Hylkäysprosentit ovat noususuunnassa myös ammatillisen kuntoutuksen hakemuksissa. Korkeat hylkäysosuudet ovat oire virheellisistä käsityksistä etuuksien saamisen edellytyksistä.
Korkeat hylkäysosuudet eivät ole kenenkään etu. Ne aiheuttavat ymmärrettävästi mielipahaa etuuksien hakijoille. Työkyvyttömyyseläkettä ei tulekaan, vaikka hoitava lääkäri sanoi kirjoittavansa eläkepaperit. ”Turha” hakemusprosessi myöhästyttää muun muassa muun kuntoutuksen käynnistymistä. Työeläkelaitoksille hakemusten hylkääminen on hallinnollinen taakka ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia.
Työeläkelaitoksia tunnutaan usein syytettävän liian tiukasta soveltamiskäytännöstä. Etenkin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta saamani kokemuksen perusteella tulkintalinja ei ole muuttunut kuin ammatillisessa kuntoutuksessa ja siinäkin aivan perustellusti.
Jos pulma ei johdu toimeenpanijoista niin mistä se sitten aiheutuu? Jos saisin yksin päättää, tekisin asiassa seuraavaa.
Hoitavan lääkärin laittama ruksi lääkärinlausunnon kohtaan ”pidän potilasta työkyvyttömänä” on ehkä suurin syyllinen pulmaan. Potilailla on tapana uskoa lääkärin sanaan. Hoitavat lääkärit ovat kuitenkin lääketieteen eivätkä sosiaalivakuutuksen ammattilaisia. On liikaa vaadittu, että he osaisivat eri etuuslakien saantikriteerit moninaisine koukeroineen. Kokonaisuuden kannalta olisi fiksua, että hoitavat lääkärit keskittyisivät potilaidensa tutkimiseen, havaintojen raportointiin ja hoitosuunnitelmien laadintaan. Näkemyksen työkyvyttömyyteen ja etuusoikeuteen esittäisivät vain ne lääkärit, joilla on siihen riittäväksi todettu osaaminen. Tämä edellyttää sosiaalivakuutusosaamisen vahvistamista osassa lääkärikuntaa.
Kaupunkilegendaa vankempi tieto on se, että eräissä TE-toimistoissa työnhakija-asiakkaita on vaadittu hakemaan hylkäävä päätös ammatillisesta kuntoutuksesta, jotta TE-toimisto voi alkaa pohtia oman keinovalikoimansa käyttöä. Vaatimus on lakiin perustumaton. TE-toimistojen tulee luonnollisesti palvella asiakkaitaan asianmukaisesti ja olla vaatimatta heiltä ylimääräisten etuushakemusten tekemistä. TE-toimistojen asiakkaita auttaisi se, että heitä palvelevilla virkailijoilla olisi riittävä osaaminen työkyvyttömyyseläkkeiden ja ammatillisen kuntoutuksen saantiedellytyksistä ainakin yleisellä tasolla.
Työeläkejärjestelmän ammatillisen kuntoutuksen etuus on selvästi yleisiä opintososiaalisia etuuksia korkeampi. Etuuksien tasoero on omiaan kokeilemaan kepillä jäätä, josko työeläkelaitoksesta saisi toimeentulon kouluttautumisen ajaksi. Järkevä ratkaisu tähän ei ole etuustasojen yhtenäistäminen, vaan oikean informaation jakaminen muun muassa oppilaitoksissa ja pidättäytyminen turhia odotuksia synnyttävästä kannustuksesta etuuksien hakemiseen.
Ratkaisun avain on siis osaamisen vahvistamisessa. Se on luonnollisesti ikuisuushaaste, koska ammattilaisia tulee ja menee. Tehtävää osaamisen vahvistamisessa on monilla: kyseisillä työnantajilla, lääkärikunnalla ja vakuutusalalla Kela mukaan lukien.