Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta sekä luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista (EK-2013-274)

Esityksessä terveydensuojelulain muuttamisesta ehdotetaan, että asunnon ja muun oleskelutilan tutkimuksia ja selvityksiä tekevän asiantuntijalla tulee olla pätevyys terveyshaittaa aiheuttavien tekijöiden selvittämiseksi ja että mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä luotettavin ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Asiantuntijan tulee osoittaa pätevyytensä suorittamalla hyväksytysti STM:n edellyttämä koulutus tai hyväksyttämällä vastaava aiempi koulutuksensa ja suorittamalla osaamistesti. Sertifiointi on voimassa 5 vuotta. Asiantuntijoiden osaamisen ja heidän käyttämiensä menetelmien yhtenäisyyden ja luotettavuuden parantaminen on erittäin tavoiteltavaa, sillä tällä hetkellä taso ja menetelmät ovat varsin kirjavia. Tämä on vaikeuttanut huomattavasti osuvien johtopäätösten tekemistä sekä mahdollisten korjaustoimenpiteiden toteuttamista vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.

Asiantuntijoiden pätevyysvaatimusta ja hyväksymismenetelmää esitetään edelleen muutettavaksi siten, että pätevyys perustuisi keskitettyyn henkilösertifiointiin erillisen kuntakohtaisen hyväksymismenettelyn sijaan. Siirtyminen valtakunnalliseen menettelyyn on kannatettavaa toisaalta kunnista paikoin puuttuvan arviointiasiantuntemuksen vuoksi ja toisaalta siksi että pätevät asiantuntijat voivat näin saada yhdellä kertaa valtakunnallisen hyväksynnän. On myös kannatettavaa, että pätevistä asiantuntijoista ylläpidetään valtakunnallista rekisteriä, josta palveluita käyttöä harkitsevat tahot voivat tarkistaa asiantuntijan pätevyyden.

Esityksessä ehdotetaan myös, että asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvää terveyshaittaa koskevaa säännöstä (27 §) täsmennettäisiin selventämällä kiinteistön omistajan ja asunnon tai oleskelutilan haltijan välistä vastuunjakoa terveyshaitan poistamista koskevissa tilanteissa. Jos haitta aiheutuu rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, vastaa haitan poistamisesta rakennuksen omistaja. Jos haittaa aiheutuu tilan muusta kuin tavanomaisesta käytöstä, terveyshaitan poistamisesta vastaa tilan haltija. Säännöstön täsmentäminen vastuiden osalta on erittäin tärkeää, jotta selvitys- ja korjaustoimet saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti ja siten että kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti tilan haltijan ja omistajan kesken.

STM:n asetuksella asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista on tarkoitus korvata saman ministeriön asumisterveysohje. Asumisterveysohjeessa on pyritty esittämään asuntojen ja muiden oleskelutilojen olosuhteita kuvaavien tekijöiden mittausmenetelmät sekä tulosten tulkinta. Olosuhteita kuvaavien tekijöiden ja niihin liittyvien mittausmenetelmien nostaminen asetuksen tasolle saattaa johtaa siihen, että niitä aletaan käyttää ainoina mahdollisina lukuarvoina ja mittausmenetelminä, siinä missä nykyisen ohjeen mittausmenetelmät ovat olleet esimerkkejä luotettaviksi tiedetyistä menetelmistä. Perustelumuistiota on syytä täydentää siten, että tulkinta mittausmenetelmien sekä olosuhdetekijöiden lukuarvojen osalta on selkeämpää, samoin kuin asetuksen suhde Asumisterveysoppaaseen.

Asetusehdotuksen soveltamisalaa koskevassa 1 §:ssä todetaan, että asetusta sovelletaan terveydensuojelulain mukaisessa asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden valvonnassa. Perustelumuistiossa todetaan, että asetuksen mukaisia viite- ja ohjearvoja ei voida soveltaa sellaisenaan esimerkiksi kesämökkien tai työpaikkojen terveydellisiin olosuhteisiin. Tämä merkittävä rajaus tulisi tuoda selkeämmin esille varsinaisessa lakitekstissä siten, että 1 §:ää täydennetään niin, että siinä tuodaan soveltamisalan rajaus selvemmin esille esimerkiksi seuraavalla tavalla: ”Tätä asetusta sovelletaan terveydensuojelulain mukaisessa pysyvään asumiseen tarkoitetun asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden valvonnassa.”

Asetusehdotuksen määritelmiä koskevassa 2 §:ssä todetaan, että rakennuksen mikrobikasvustolla tarkoitetaan rakenteiden pinnalla tai niiden sisällä olevaa home-, hiiva- tai bakteerikasvustoa, joka on varmennettu mikrobiologisella analyysillä tai se on silmin havaittavaa. Lisäksi esitetään että mikrobikasvusto voidaan myös todeta sen aiheuttaman sisäilmassa esiintyvän tyypillisen hajun perusteella. Yksilöllinen hajuaistin herkkyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti, samoin kuin kyky erotella eri hajuja. Pelkkä muutamien henkilöiden aistihavaintoon perustuva havainto ei voi olla luotettava osoitus mikrobikasvuston esiintymisestä, minkä vuoksi esitämme lakitekstiä muutettavaksi tältä osin siten, että pelkkä hajuhavainto ilman muita löydöksiä ei ole riittävä osoitus mikrobikasvustosta.

Asetusehdotuksen huoneilman kosteutta koskevassa 5 §:ssä todetaan, että huoneilman kosteus ei saa tiivistyä rakennuksen rakenteissa vedeksi eikä huoneilman kosteus saa nousta rakenteissa pitkäkestoisesti niin korkeaksi, että se aiheuttaa mikrobikasvun riskiä. Tämä ilmaisu jättää tulkinnanvaraa etenkin kosteuden tiivistymisen osalta. Näin ollen ehdotamme ilmaisun korvaamista esimerkiksi rakentamismääräyskokoelman täsmällisemmällä ilmaisulla ”Sisäilman kosteus ei saa olla jatkuvasti haitallisen korkea, eikä kosteus saa tiivistyä rakenteisiin, eikä niiden pinnoille tai ilmanvaihtojärjestelmään siten, että se aiheuttaa kosteusvaurioita, mikrobien tai pieneliöiden kasvua tai muuta terveydellistä haittaa.”

Asetusehdotuksen ilmanvaihtoa koskevassa 6 §:ssä esitetään, että ”Ilmanvaihdon toimivuutta voidaan selvittää havainnoimalla aistinvaraisesti sisäilman laatua ja tarkistamalla ilmanvaihtolaitteiden kunto. Tarvittaessa ilmanvaihdon toimivuus on tarkastettava mittauksilla”. Maininta ilmanvaihdon toimivuuden selvittämisestä on tarpeeton, ottaen huomioon aistinvaraisten havaintojen suuri vaihteluväli ja tulkintavirheet esimerkiksi lämpötilan sekoittavan vaikutuksen vuoksi. Tämän vuoksi ehdotamme että maininta ilmanvaihdon toimivuuden arvioimisesta aistinvaraisesti poistetaan ja 6 §:n viimeinen momentti muutetaan muotoon ”Ilmanvaihdon toimivuutta voidaan selvittää tarkistamalla ilmanvaihtolaitteiden kunto. Tarvittaessa ilmanvaihdon toimivuus on tarkastettava mittauksilla.”

Asetusehdotuksen melua koskevassa 8 §:ssä esitetään, että tilanteissa joissa musiikin tai tuulivoimalaitosten tai vastaavien melulähteiden aiheuttama melu on taustamelusta selvästi erotettavissa, yöajan klo 22–07 melun LAeq, 1h tulee olla enintään 25 dB, siis 5 dB vähemmän kuin melun syntyessä muista lähteistä. Ympäristömelun ulko-ohjearvoista on säädetty valtioneuvoston päätöksessä melutason ohje-arvoista (993/1992). Lisäksi ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnitteluoppaassa (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012) on annettu tuulivoimaa koskevat ulkomelun ohjearvot. Näissä ohjeistetaan ottamaan tuulivoimamelun erityispiirteet huomioon lisäämällä mittaustulokseen 5 dB ennen sen vertaamista meluohjearvoihin, mikäli melu on sen iskumaisuuden tai kapeakaistaisuuden vuoksi erityisen häiritsevää. Näin ollen tuulivoimasta syntyvän melun erityispiirteet otetaan huomioon ilman asetusluonnoksessa olevaa erillistä sisämelun yöaikaista tasovaatimusta. Tuulivoimamelun muusta melusta poikkeavaa käsittelyä ei asetusluonnoksessa tai sen perusteluteksteissä ole erikseen perusteltu. Näin tiukka vaatimus vaikeuttaa merkittävästi tuulivoimalaitosten sijoittamista, joten se tulee poistaa asetuksesta etenkin kun sille ei ole annettu asumisterveyden kannalta selkeää ja hyväksyttävää perustetta.

Asetusehdotuksen ympäristön tupakansavua koskevassa 13 §:ssä todetaan, että ”Asuinhuoneistossa ei saa olla aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavun hajua. Sisäilman ympäristön tupakansavun tulee olla nikotiinipitoisuutena arvioituna enintään 0,05 μg/m³”. Pykälän tulkinnan kannalta olisi selkeämpää ilmaista asia seuraavasti: ”Sisäilman sisältämän ympäristön tupakansavun tulee olla nikotiinipitoisuutena arvioituna enintään 0,05 μg/m³”.

Asetusehdotuksen mikrobeja koskevassa15 §:ssä mainitaan että muiden havaintomenetelmien ohessa myös pelkästään aistinvaraisesti havaittu asunnon mikrobikasvusto voi aiheuttaa terveyshaittaa. Tekstissä todetaan edelleen, että mikrobien määrityksen on perustuttava kvantitatiiviseen kasvatusmenetelmään tai muihin menetelmiin, jos niiden luotettavuus on osoitettu. Havainnoinnin ja määrittämisen välinen suhde, samoin kuin näissä kahdessa käytetty metodologia vaativat täsmennystä lakitekstiin, sillä nykyisellään teksti on tulkittava niin, että terveyshaittaa aiheuttava mikrobikasvusto voidaan todeta pelkästään aistinvaraisiin havaintoihin perustuen, kun taas mittausmenetelmiä tarvitaan vain mikrobien määrittämiseen.

Asetusehdotuksen mittauksia koskevassa 16 §:ssä todetaan että mittausmenetelmän luotettavuus ja toistettavuus terveyshaittojen selvittämiseksi on osoitettava asiantuntevan ja riippumattoman STM:n hyväksymän toimijan toimesta. Emme pidä tällaista menetelmän luotettavuuden ja toistettavuuden osoittamis- ja hyväksymismenettelyä perusteltuna tai tarpeellisena tilanteissa, joissa kyseessä on menetelmä, josta jo on olemassa riittävä kansainvälinen näyttö, ja jonka luotettavat toimijat maamme ulkopuolella ovat hyväksyneet. Ehdotamme asetustekstin tarkistamista tältä osin.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Työmarkkinat

Lasse Laatunen
Johtaja