Oksala bloggaa: Eläkkeiden rahoitus edellyttää parempaa työllisyyttä

Eläketurvakeskuksen (ETK) 19.3. julkistamat pitkän aikavälin laskelmat osoittavat, että eläkkeidemme rahoitus on suuremmissa haasteissa kuin aiemmin arvioitiin. Mikäli työllisten määrää ei saada lisättyä nyt ennustetusta määrästä, ei eläkkeidemme rahoitusta kyetä pitkällä aikavälillä turvaamaan.

Vuonna 2014 neuvotellun, ja vuoden 2017 alussa voimaan tulleen, työeläkeuudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli varmistaa eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys. Ideana oli, että sovitulla työeläkevakuutusmaksun 24,4 prosentin antamalla maksutulolla sekä eläkerahastojen tuottojen ja pääoman käytöllä pystytään rahoittamaan työeläkkeet aina 2070-luvulle saakka.

ETK:n laskelman mukaan työeläkemaksun nostotarve on aikaistunut 20 vuodella siitä, mitä vuoden 2014 eläkeneuvotteluissa arvioitiin. Nyt nousun arvioidaan alkavan jo 2050-luvulla. Arvio maksun nousupaineesta on viisinkertaistunut. Aiemmin se oli noin prosenttiyksikkö. Nyt se on noin 5-6 prosenttiyksikköä.

On selvää, että toteutuessaan tämä nousu heikentäisi Suomen taloutta ja työllisyyttä. Aiemmin on sovittu, että maksujen noususta vastaisivat työntekijät ja työnantajat yhtäläisin osuuksin. Palkansaajien osalta maksujen nousu merkitsisi käytettävissä olevien tulojen pienentymistä ja leikkaisi kotimaista kulutuskysyntää. Työnantajamaksujen nousu nostaisi työllistämisen kustannuksia. Yhteisvaikutus olisi selvä: huonompi työllisyys ja huonompi talouden kasvu.

ETK:n laskelmat perustuvat ennusteisiin ja laskelmat ovat vasta ennusteita. Niiden toteutuminen ei ole vääjäämätöntä. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa nyt tehtävillä päätöksillä. Ne on kuitenkin kyettävä tekemään. Nyt ei voida vain todeta, että mitään ei tarvitse tehdä, kun parantuva työllisyys kyllä hoitaa eläkkeiden rahoituksen. Ei hoida, jos mitään ei tehdä työllisten määrän lisäämiseksi.

Eläkkeiden tulevan rahoituksen kannalta on välttämätöntä, että jatkossa Suomessa on työllisiä nyt arvioitua selvästi enemmän. Tämän turvaamiseen ei pelkästään riitä se, että seuraava hallitus kirjaa ohjelmaansa tavoitteen nostaa työllisyysaste vähintään 75 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. Tärkeintä on päättää toimista, joilla työllisyyttä voidaan parantaa. Ehdottoman keskeistä on myös välttää sellaisia uudistuksia, joiden työllisyysvaikutukset ovat kielteisiä.

Työllisten määrään voidaan myönteisesti vaikuttaa esimerkiksi toteuttamalla naisten työmarkkina-asemaa parantava ja työllisyyttä nostava perhevapaauudistus. Sotu-uudistuksessa kannattaa keskittyä kannustinloukkujen poistamiseen. Työn verotusta on syytä keventää. Viisasta on myös pidättäytyä sellaisista lainsäädäntöuudistuksista, jotka nostavat työllistämiskynnystä. Työperusteista maahanmuuttoa on kannustettava poistamalla saatavuusharkinta ja lyhentämällä työlupien käsittelyaikoja.

Työeläkejärjestelmäämme pidemmällä aikavälillä uhkaa syntyvyyden lasku Suomessa. Sen aiheuttamaa ongelmaa ei kyetä poistamaan millään edellä mainitulla keinolla, mikäli tilanne jatkuu näin huonona. Siksi tarvitaan toimia syntyvyyden nostamiseksi.

Lasten hankkimisesta yhteiskunta ei tietenkään päätä vaan perheet. Yhteiskunta voi kuitenkin omilla ratkaisuillaan vaikuttaa perheiden tilanteeseen. Tämä edellyttää esimerkiksi pienten lasten päivähoidon kehittämistä ja asenteiden muuttumista lapsiystävällisimmiksi suomalaisilla työpaikoilla.

Olen huolestunut kansantaloutemme kyvystä rahoittaa tulevat eläkkeemme. Tämän vuoksi toivon, että vaaleihin valmistautuvat puolueet ryhtyvät kilvoittelemaan sellaisilla lupauksilla, jotka parantavat työllisyyttä. Mitä enemmän meillä on työllisiä, sitä varmemmin tulevat eläkkeet kyetään rahoittamaan.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi