Osaajapula on pk-sektorin yhteinen haaste

Kasvuyritysten osaajapulan ratkaiseminen on yksi päättäjien tärkeimmistä tehtävistä. Keskittyminen pelkästään kasvuyritysten tarpeisiin olisi kuitenkin vähän sama, kuin jos terveydenhuollossa unohdettaisiin eniten oireilevat potilaat ja panostettaisiin pelkästään terveimpien hyvinvoinnin vahvistamiseen, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Jari Huovinen.

Julkisuudessa on viime päivät keskusteltu paljon yritysten kohtaamasta työvoimapulasta. Usein huoli näyttäisi kohdistuvan siihen, miten kasvuyrityksiin löydetään osaajia tai kuinka edelläkävijäyrityksiin saadaan kansainvälisiä huippuammattilaisia. Edelläkävijäyrityksiin, siis minne? Ärsyttävä termi, joka aliarvioi muita yrityksiä ja vie keskustelua yhä kauemmaksi pois itse asian ytimestä. Merkittävästä työvoimapulasta kärsivät suhteellisesti eniten kuitenkin ihan tavalliset mikro- ja pienyritykset.

Keskustelussa häiritsee myös tapa, jolla korostetaan korkean osaamisen tai osaamisintensiivisten asiantuntijoiden tarvetta. Tämä tarve on tietysti ilmeinen, mutta käytetty termistö perinteisiä ammatteja ylenkatsova. Vai onko koodarin osaaminen sitten jotenkin intensiivisempää tai korkeampaa kuin vaikkapa hitsaajan? Ei minusta ja kyseisten termien käyttö voi pahimmillaan heikentää tiettyjen ammattien ja toimialojen houkuttelevuutta ja vaikeuttaa työvoimapulaa entisestään. Yrityksissä on suuri tarve erilaisille digiosaajille, mutta myös ihan perinteisille tekijöille aina siivoojista koneasentajiin ja kokeista myyjiin.

Kasvuyritysten osaajapulaan pitää löytää nopeita ratkaisuja. Samalla huomiota pitäisi kiinnittää myös pitkän linjan pk-yritysten osaajatarpeisiin, jotta kasvuyrityksiä saataisiin lisää. Nyt monet pienyritykset joutuvat käytännössä osin työvoimapulan takia tyytymään asemansa säilyttämiseen, vaikka halua ja potentiaalia olisikin kasvattaa toimintaa.