Työmarkkinajärjestöt linjaavat vuoropuheluaan EU:ssa

Eurooppalaisia työmarkkinakeskusjärjestöjä edustavat osapuolet, työnantajien BusinessEurope ja palkansaajien EAY, neuvottelevat parhaillaan yhteisestä työohjelmasta tuleville vuosille. Vastaavia ohjelmia on sovittu vuodesta 2003 lähtien.

Vuoropuhelua eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen kesken eli niin sanottua sosiaalidialogia on käyty lähes 30 vuotta. Sittemmin vuoropuhelu on laajentunut keskusjärjestötasolta myös sektorikohtaisten työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin.

Juuri nyt työmarkkinajärjestöt ovat monissa EU-maissa tiukan paikan edessä talouden heikon tilanteen ja komission jäsenmaille antamien maakohtaisten suositusten puristuksessa.

Paine työmarkkinoiden rakenteiden uudistamiseen on kova, mikä heijastuu myös sosiaalisen vuoropuhelun keskusteluihin. Yhteisen näkemyksen muodostaminen vallitsevasta tilasta ja uudistumisen keinoista ei ole helppoa.

Komissio hamuaa lisää vaikutusvaltaa

EU:ssa perussopimus turvaa työmarkkinajärjestöille autonomisen roolin unionin päätöksenteossa. Työmarkkinajärjestöt pääsevät vaikuttamaan työelämälainsäädännön valmisteluun EU-tasolla sitä kautta, että komissiolla on velvollisuus kuulla ja kysyä niiden mielipidettä.

Järjestöillä on myös oikeus neuvotella aiheista, joista komissio aikoo antaa lainsäädäntöehdotuksia. Nämä neuvottelut pysäyttävät komission lainsäädäntöprosessin enintään yhdeksäksi kuukaudeksi. Tämäntyyppisten neuvottelujen tuloksena ovat syntyneet esimerkiksi ns. puitesopimukset etätyöstä ja vanhempainvapaasta.

Puitesopimukset voidaan panna täytäntöön komission antamalla direktiivillä tai kansallisten työmarkkinaosapuolten valitsemalla tavalla.

Perussopimuksesta huolimatta komissiolla on ollut viime vuosina halua laajentaa vaikutusvaltaansa työmarkkinajärjestöjen välisiin keskusteluihin. Se on muun muassa kyseenalaistanut puitesopimusten täytäntöönpanon tehokkuuden jäsenvaltioissa, jos täytäntöönpanoa ei ole hoidettu EU-tasolla direktiivillä, sekä yrittänyt vaikuttaa sektorikohtaisten työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

Komissio on myös viime aikoina pyrkinyt nakertamaan työmarkkinajärjestöjen autonomiaa järjestämällä työelämän lainsäädäntöhankkeista kaikille avoimia kuulemisia. Kuvaava esimerkki tästä on vastikään käynnistynyt julkinen kuuleminen työaikadirektiivin uudistamistarpeista.

Poliittinen paine on puolestaan nostanut sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä aiempaa näkyvämmäksi. Uudessa komissiossa latvialaisen varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskisin yhdeksi vastuualueeksi on nimetty sosiaalidialogin edistäminen. Se tosin kuuluu hänen tehtäväkenttänsä kokonaisuuteen talous- ja rahaliiton syventämisen sekä rakenteellisten uudistusten edistämisen kokonaisuudessa.

Päätöksentekijöiden tunnettava yritysten arki

EK:n mielestä eurooppalaisilla työmarkkinajärjestöillä pitää olla vastaisuudessakin asiantuntijan rooli työelämää koskevassa EU-päätöksenteossa. Päätöksentekijät eivät saa vieraantua työelämän eivätkä yritysten arjesta ja realiteeteista. Myöskään kansalaisjärjestöt eivät voi korvata työmarkkinajärjestöjä työelämän kysymysten asiantuntijoina.

On suotavaa, että työelämän sääntelyn lisäämisen sijaan sekä komissio että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet keskittyvät työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen, jäykkyyksien poistamiseen sekä yritysten kilpailukyvyn edistämiseen. Komission jäsenmaille antamat talouden tervehdyttämissuositukset ovat tässä mielessä tervetulleita suuntaa antavina.

EK tähdentää, että komission lisäksi myös eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten pitää pystyä keskustelemaan turhan sääntelyn purkamisesta. Hyvän lähtökohdan siihen antavat työelämää tällä hetkellä sääntelevät 70 EU-direktiiviä.

Kommentit

Kommentoi