Hyötytietoa yrityksille: Arvonlisäveron vähennysoikeuksia täsmennetään ja rajataan

Verohallinto on antanut laajan ohjeen arvonlisäveron vähennysoikeudesta.

Ohjeessa käsitellään erityisesti niitä tilanteita, joissa verovelvollisella on verottomia myyntejä tai muita verottomia tuottoja ja niihin kohdistuu verollisia hankintoja. Lisäksi siinä otetaan kantaa konsernitilanteisiin lähinnä täsmentämällä vähennysoikeuskysymyksiä sellaisissa tilanteissa, joissa emoyhtiö maksaa koko konsernia hyödyttäviä kustannuksia omissa nimissään.

Monissa yllä mainituissa tilanteissa verotuskäytäntö on ollut jo pidemmän aikaa vakiintumaton, joten ohjeelle oli selkeä tarve.

”Konserniajattelu” rajataan pois vähennysoikeuden piiristä

Ohjeessa todetaan, että arvonlisäveron vähennysoikeus ratkaistaan erikseen ja itsenäisesti kunkin konserniyhtiön kohdalla ja vähennysoikeus on vain sillä konserniyhtiöllä, jonka omaa arvonlisäverollista liiketoimintaa varten hankinta on tehty.

Tällä kannanotolla rajataan vähennysoikeuden piiristä selkeästi pois ns. ”konserniajattelu” eli myös emoyhtiö voi vähentää arvonlisäverotuksessa vain suoraan omaan liiketoimintaansa kohdistuvia kustannuksia, vaikka kustannukset sinänsä palvelisivat välillisesti koko konsernin kehittämistä. Tämän taustalla on myös korkeimman hallinto-oikeuden noudattama uusi käytäntö.

Kiinteistöjen ja osakkeiden myynteihin suoraan kohdistettavat kulut vähennyskelvottomia

Erityistä mielenkiintoa ja tulkinnallisuutta on viime aikoina kohdistunut niihin tilanteisiin, joissa verovelvollinen harjoittaa pääsääntöisesti arvonlisäverollista liiketoimintaa ja verovelvolliselle muodostuu sen yhteydessä verottomia tuottoja esimerkiksi osakkeiden tai kiinteistöjen myynnin yhteydessä.

Kiinteistön myyntiin suoraan kohdistuvien hankintojen arvonlisävero ei ole ohjeen mukaan vähennyskelpoinen. Vähennysoikeuden kannalta merkitystä ei myöskään ole sillä, missä käytössä kiinteistö on ollut ennen myyntiä.

Myös siis esimerkiksi täysin verollisessa vuokraustoiminnassa käytetyn kiinteistön myyntiin suoraan kohdistuvien kulujen arvonlisävero on vähennyskelvoton. Tällainen vähennyskelvoton kustannus voi olla esimerkiksi kiinteistönvälittäjän palkkio. Sama tulkinta pätee myös niihin tilanteisiin, joissa myydään kiinteistöosakeyhtiön osakkeita.

Ohjeessa käsitellään myös muita osakkeiden myyntitilanteita. Yksi tulkinnallisista teemoista on viime aikoina ollut tilanne, jossa emoyhtiö myy tytäryhtiön osakkeita ja tähän kauppaan kohdistuu verollisia hankintoja, kuten kohdeyhtiön analysointiin liittyvät due diligence -kulut. Tällaiset hankinnat ovat ohjeen mukaan vähennyskelvottomia.

Verottomien rahoituspalveluiden vaikutuksista vähennysoikeuteen

Ohjeessa käsitellään laajasti verottomien rahoituspalvelujen tunnusmerkkejä ja tämän toiminnan vaikutusta arvonlisäveron vähennysoikeuksiin erityisesti konsernitilanteissa. Ohjeen mukaan esimerkiksi emoyhtiön harjoittama jatkuva ja säännöllisesti tapahtuva luotonanto voidaan rinnastaa pankkien harjoittamaan luotonantoon, jolloin näihin palveluihin suoraan kohdistuvien hankintojen arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen.

Lisäksi muille konserniyhtiöille suoritetut rahoituspalvelut pitää huomioida yhtiön yleiskuluista (= kulut, joita ei voida suoraan kohdistaa mihinkään tiettyyn toimintoon) tehtävän arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä silloin, jos yleiskuluina pidettäviä hankintoja käytetään myös verottomien rahoituspalvelujen tuottamiseen.

Yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määritettäessä ohjeessa on esitetty eri lähestymistapoja. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että yleiskulujen vähennysoikeuden jakoperuste pitää määrittää menetelmällä, joka johtaa täsmällisimpään lopputulokseen kulujen jakautumisen kannalta eri toimintojen välillä.

Jakoperuste voi siis tilanteen mukaan olla esimerkiksi liikevaihtojen suhde tai työpanosten jakautuminen eri toimintojen välillä.

Vähennysoikeudet toimittaessa arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolella

Ohjeesta voi nostaa esille myös tilanteet, joissa yhtiö toimii arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolella. Sillä tarkoitetaan käytännössä toimintaa, joka ei ole arvonlisäverolaissa tai -direktiivissä tarkoitettua liiketoimintaa. Tällaiseen toimintaan kohdistuvat kustannukset ovat ohjeen mukaan myös vähennyskelvottomia arvonlisäverotuksessa.

Ohjeessa on käsitelty esimerkkejä soveltamisalan ulkopuolisesta toiminnasta. Selkeimpänä esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää tilannetta, jossa holding-yhtiön toiminta rajoittuu pelkkään osakkeiden omistamiseen. Holding-yhtiön ”passiivinen” omistaminen ei ole arvonlisäverotuksessa liiketoimintaa eivätkä siten myöskään vähennysoikeudet koske tällaista yhtiötä.

EK korostaa, ettei tuoretta ohjetta voi pitää edelleenkään tyhjentävänä siten, että se vastaisi ostovähennysoikeuksien näkökulmasta kaikkiin niihin eri tilanteisiin, joissa yhtiöille muodostuu syystä tai toisesta verottomia tuottoeriä joko osana verollista liiketoimintaa tai yksittäisissä tilanteissa. Moni tilanne tulee vaatimaan vielä ennakkoratkaisuja ja viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoja.

Lue ohjeistus