Ilmastolaki ei tuo juurikaan muutosta nykytilanteeseen

Elinkeinoelämä näkee ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeänä ja kannustaa Suomea ja EU:ta panostamaan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymiseen sekä EU:n 2030 ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Merkittävä osa Suomea koskevasta ilmastosääntelystä luodaan EU:n lainsäädäntöprosessissa, joten kansallisen ilmastolain säätäminen ei toisi juurikaan muutosta tai lisäisi ennakoitavuutta nykytilanteeseen nähden. Ilmastolakiesitys sisältää hallintoa koskevan ilmastopolitiikan suunnittelu- ja seurantajärjestelmän, joka ei sisällä lainsäädäntöä elinkeinoelämän toimijoille.

– Ilmastopolitiikalla ja erityisesti päästövähennystavoitteiden asettamisella on kansallisesti vain vähän liikkumatilaa EU:ssa, sanoo EK:n asiantuntija Kati Ruohomäki.

Parhaillaan Suomi toteuttaa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa vuoteen 2020, minkä lisäksi EU:ssa keskustellaan tulevista linjauksista 2030 asti. EU:n vähähiilisyystiekartassa esitettiin päästövähennyspolku vuoteen 2050 asti jo muutama vuosi sitten.

Ilmastolakihanke rajattiin koskemaan ei-päästökauppasektoria, mutta siitä huolimatta lakiesitykseen on kirjattu päästöjen vähentämisen kokonaistavoite vuodelle 2050, joka koskee myös päästökauppasektoria. Ylipäänsä kansallisen kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen esittäminen laissa sopii huonosti yhteen EU:n ilmastosääntelyprosessin kanssa, jossa EU:n yhteisesti sovittu ilmastotavoite jaetaan jäsenmaille ja eri sektoreille. Esimerkiksi vuoden 2030 osalta näitä yhteisiä päätöksiä ei ole vielä tehty.

Ilmastonmuutoksen hillintä liittyy suurelta osalta energian tuotantoon ja käyttöön, joten ilmastopolitiikkaa on luotava ja toteutettava kiinteässä yhteydessä energiapolitiikkaan, toteaa Ruohomäki.

Elinkeinoelämä pitää nykyistä energia- ja ilmastostrategioiden laatimistapaa joustavana ajallisesti ja tarkoituksensa hyvin täyttävänä. Tähänastiset kansalliset strategiat ovat hyvin nivoutuneet EU:n energia- ja ilmastopolitiikan muutoksiin ja päätöksiin. On valitettavaa, jos tämä hyväksi havaittu menettely monimutkaistuu ja hankaloituu ilmastolakiesityksessä esitettyjen, strategioille päällekkäisten ilmastoselontekojen laatimisen vuoksi.