Jari Huovinen: Pohdintaa yksisarvisista startupeista ja monisarvisista Mittelstand-sarvikuonoista

Yli 50 hengen kokoluokkaan nousseet Mittelstand-yritykset ovat vielä tänään ekosysteemimme harvinainen laji. Ne eivät ole pelkkiä yksisarvisia, vaan sama pitkän linjan yrittäjä omistaa usein rinnakkain lukuisia eri yrityksiä. Yrityskyselyittemme tekijä Jari Huovinen bloggaa keinoista, joilla Suomi voisi tuplata arvokkaiden Mittelstand-yritysten määrän.

Suomessa on viime vuodet etsitty kuumeisesti yksisarvisia startupeja taloutemme ja työllisyytemme pelastajiksi. Katseet on suunnattu kohteisiin, joita ei vielä välttämättä ole edes olemassa tai toiveisiin, joiden toteutuminen on vähintäänkin epävarmaa. Samalla on jäänyt huomaamatta, että joukossamme on jo nyt monisarvisia Mittelstand-sarvikuonoja. Ehkä pelastus löytyy sittenkin näistä jo kannuksensa hankkineista ja kokoonsa nähden ketteristä yrittäjävetoisista keskisuurista yrityksistä?

Mittelstand-yrityksillä tarkoitetaan yleensä 50-499 tai jopa 1000 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Kyse on yritysmaailman sarvikuonoista: niitä esiintyy melko vähän eikä niihin kiinnitetä juuri huomiota, vaikka lajin merkitys ekosysteemeille on kiistattoman tärkeä. Tilastojen mukaan Mittelstandeja on alle 3 500 kappaletta, joista vain noin 1 500 on arviolta yrittäjävetoisia.

Juuri yrittäjävetoiset Mittelstandit ovat kuitenkin erityisen tärkeitä. Ne ovat sarvikuonojen erittäin uhanalaisia poikkeuksia: usein monisarvisia ja kokoonsa nähden hämmästyttävän ketteriä ja nopeita. Näistä yrittäjävetoisista Mittelstand-sarvikuonoista kasvua ja kansainvälistymistä tavoittelee nimittäin kaksinkertainen osuus verrattuna muihin työnantajayrityksiin. Lisäksi kyse on kotimaahansa sitoutuneista perheyrityksistä, joiden tekemät investoinnit ovat yleensä pitkäjänteisiä ja positiiviset vaikutukset talouteemme ylisukupolvisia. Merkittävää on myös se, että Mittelstand-omistajista yli puolella on ”monta sarvea” eli he omistavat useampia yrityksiä samanaikaisesti. Tällöin omistajien yritysryppäiden kokonaisvaikuttavuus on yleensä merkittävästi yksittäistä Mittelstandiakin suurempi.

Kuinka sitten varmistamme, etteivät nämä uhanalaiset ja ekosysteemeille tärkeät ”monisarviset sarvikuonot” kuolisi sukupuuttoon ja miten ihmeessä voisimme tukea lajin kehittymistä? Yksittäistä viisasten kiveä tähän tuskin löytyy. Varmaa on kuitenkin se, ettei ainakaan verotuksen kannustavuutta ja ennustettavuutta tai perintöverokeskustelua voi tässä yhteydessä sivuuttaa.

Jostain kertoo se, että tällä hetkellä sukupolvenvaihdoksia tapahtuu Suomessa hyvin vähän verrattuna perheyritysten osuuteen kaikista yrityksistämme. Käytännössä yrityksistämme kaksi kolmasosa on perheyrityksiä. Silti Omistajanvaihdosbarometrin mukaan vain viidennes varttuneemmista yrittäjistä aikoo siirtää yritysomistuksen perheen sisällä yrityksestä luopuessaan. Lisäksi tilastojen perusteella sukupolvenvaihdosten osuus kaikista toteutuneista omistajanvaihdoksista on vielä tätäkin pienempi. Yrittäjävetoisuus vähentyykin meillä dramaattisesti yrityskoon kasvaessa ja yrittäjävetoisten Mittelstandien suhteellinen osuus on selvästi pienempi kuin vaikkapa Saksassa, jossa kyseistä yritysjoukkoa on pidetty talouden ja työllisyyden selkärankana.

Perintöverotuksesta ja ainakin sen kohtuullistamisesta on voitava puhua ilman vastakkainasettelua ja turhaa kiihkoa. Kyse on kuitenkin lopulta työpaikoista ja työllisyydestä. Arviomme mukaan omistajanvaihdostilanteessa on nimittäin jo nyt vähintään 90 000 työpaikkaa ja lisää tulee jatkuvasti yrittäjien ikääntyessä. Kenellekään ei voi olla samantekevää, miten näille työpaikoille käy ja parhaiten niille käy luultavimmin kotimaisissa, kasvollisten omistajien vetämissä perheyrityksissä.