Janica Ylikarjula bloggaa: Korkea aika EU-budjetin radikaalille uudistamiselle

Vääntö EU:n tulevasta monivuotisesta talousarviosta on alkanut. Harva kysymys on EU-jäsenmaille yhtä herkkä kuin unionin budjetti, joka on tällä hetkellä suuruudeltaan noin prosentti EU:n yhteenlasketusta bruttokansantulosta.

Elinkeinoelämän näkökulmasta EU:n tuoma lisäarvo ei muodostu ensisijaisesti EU-tason rahoituksesta, vaan ennen kaikkea eurooppalaisten toimintapuitteiden luomisesta kuten yhteisistä sisämarkkinoista. EU-rahoitus on kuitenkin tärkeä työväline unionin kehittämisessä.

Komissio on hiljattain julkaissut nykyisen vuodet 2014-2020 kattavan EU:n talousarvion väliarvioinnin. Suurempi kiinnostus kohdistuu kuitenkin jo vuoden 2020 jälkeiseen rahoituskehykseen, johon on mahdollista tehdä suurempia muutoksia. Komission ehdotus tulevasta monivuotisesta talousarviosta on luvassa ensi vuoden aikana.

EU:n pakolaistilanne on muiden kriisien ohella kaventanut EU-budjetin liikkumavaraa ja varautumismahdollisuudet odottamattomiin tilanteisiin ovat heikot. Budjettiin kohdistuu lisämenopaineita myös esimerkiksi turvallisuuskysymyksissä.

Nämä uudet vaatimukset ja Britannian EU-ero tarjoavat myös mahdollisuuden unionin talousarvion merkittävään uudistamiseen. Tätä mieltä on ollut Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble. Hänen mukaansa EU:n talousarvio ei vastaa EU:n kohtaamia haasteita vaan se on historiallisten syiden ja poliittisten kompromissien tulos.

Muutoksia tarvitaan niin talousarvion meno- kuin tulopuolellakin.

Nykyisellään EU:n talousarvion rakenne vastaa huonosti unioniin kohdistuviin uusiin tarpeisiin ja EU:n tavoitteeseen lisätä työpaikkoja, kasvua ja investointeja. EU:n budjetista yhä edelleen merkittävä osa käytetään perinteisiin politiikkalohkoihin ja kansallisen tason toimiin.

Nykyisestä rahoituskehyksestä maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen kuluu lähes 40 % ja alueiden välisten kehityserojen pienentämiseen pyrkivään koheesiopolitiikkaan noin 34 %. Jäsenmaista löytyy runsaasti maatalouden ja koheesiopolitiikan ystäviä, mutta tarvittaisiin vielä enemmän EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien puolestapuhujia.

EU:n menot katetaan tällä hetkellä suurimmaksi osaksi jäsenmaksuilla, joita jäsenmaat maksavat bruttokansantulon perusteella. Tämä on johtanut maiden laskelmointiin siitä, mitkä budjetin politiikkalohkot palauttavat mahdollisimman paljon varoja oman maan käyttöön. Siksi EU:n omien varojen uudistamisesta ja unionin omien tulonlähteiden luomisesta on keskusteltu pitkään. Mario Montin johtama työryhmä antaa vuoden loppuun mennessä ehdotuksensa EU:n omien varojen järjestelmästä.

Ennen kuin käydään keskustelua budjetin koosta, pitäisi kuitenkin löytää yhteisymmärrys siitä, mitä EU-budjetilla tavoitellaan.

EU:n talousarvioin hyväksyminen vaatii jäsenmaiden yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin hyväksyntää, mikä ei helpota talousarvion perusteellista muuttamista. EU:ta kohdanneet kriisit ovat myös vahvistaneet jakolinjoja jäsenmaiden välillä. Ruotsin valtiovarainministeri Magdalena Andersson totesi hiljan, ettei ymmärrä, miksi EU:n budjettikysymyksessä tulisi osoittaa solidaarisuutta, kun sitä ei löydy EU:n pakolaistilanteenkaan kohdalla.

EU:n tulevista budjettiraameista keskusteltaessa päähuomio kiinnittyy usein budjetin suuruuteen. Ennen kuin käydään keskustelua budjetin koosta, pitäisi kuitenkin löytää yhteisymmärrys siitä, mitä EU-budjetilla tavoitellaan.

EU:n todelliset prioriteetit ovat testissä EU:n monivuotisesta talousarvioista päätettäessä. Unionin uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että tuleva talousarvio vastaa EU:lle asetettavia tavoitteita nykyistä paremmin ja budjetin painopisteet määritellään niiden tuottaman aidon eurooppalaisen lisäarvon, toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden perusteella.

 

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi