Naisen euro on 97 senttiä

Marttila Heidi
Heidi Marttila, EK

Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu naisten ja miesten palkkaeroista. Äijäfeministiksikin itsensä nimennyt valtiovarainministeri Antti Rinne totesi, että seuraavan hallituksen tulee kuroa merkittävästi palkkaeroa kiinni. Olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, mistä todella on kysymys, kun puhutaan palkkaeroista. Keskustelu on usein harhaanjohtavaa – valitettavan usein jopa tarkoitushakuisesti.

Usein kuulee esitettävän väitettä, jonka mukaan ”naisen euro on reilu 80 senttiä” – näin Rinnekin väittää. Lause on tarttuva ja raflaava, miksi sitä tietysti toistetaan vuodesta toiseen ilman varsinaisia perusteluja. On totta, että työuran kokonaisansioita mitattaessa naiset jäävät miehistä jälkeen keskimäärin tuon 20 prosentin verran.

Ongelma ei kuitenkaan johdu siitä että samasta työstä maksettaisiin eri palkkaa. Työmarkkinoiden jyrkkä jakautuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät suurilta. Mitä tarkempaan ala- ja tehtäväkohtaiseen vertailuun mennään, sitä pienemmäksi sukupuolten välinen palkkaero kuitenkin kutistuu. Kun vertaillaan täsmälleen samasta työstä maksettavaa palkkaa, on voitu osoittaa että ”naisen euro” on kutakuinkin 97 senttiä. Eroa kurottavaksi siis edelleen on, mutta siitä ei saa yhtä hyviä otsikoita, eikä kansanliikettä tasa-arvotalkoisiin.

Tilastot osoittavat, että naisten osuus johto- ja esimiestehtävissä on kasvanut nopeasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tämä johtuu siitä, että naisten keskimääräinen koulutusaste on kohonnut nopeammin kuin miesten koulutusaste. Vaativampi koulutus mahdollistaa sijoittumisen vaativampiin tehtäviin. Lisäksi naisten työssäkäynti ja työllisyys ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla, mikä on hyvä asia. Kaikista palkansaajista yli puolet on naisia.

Naisten ja miesten tasapuolisempi sijoittuminen eri toimialoille kaventaisi naisten ja miesten keskiansioiden välisiä eroja. Miesten ja naisten koulutusalavalinnat ovat selvästi eriytyneet. Miehet opiskelevat tekniikan ja liikenteen koulutusaloilla, naiset sosiaali-, terveys-, matkailu-, ravitsemis- tai kulttuurialoilla. Jako naisten ja miesten aloihin pienenee vain koulutusvalintoihin ja asenteisiin vaikuttamalla. Tämä on hidas prosessi, joka väistämättä tulee viemään useammin hallituskauden kuin mitä Antti Rinne esittää. Yksilöiden oikeus vapaasti valita koulutusalansa ja ammattinsa sukupuolestaan riippumatta on tietysti jatkossakin turvattava – siitäkin huolimatta, että valinnat olisivat Rinteen mielestä vääriä.

Tilastoharhaa esiintyy myös siksi, että usein sekoitetaan keskenään palkka- ja ansiotaso, eikä tiedetä, mistä todellisuudessa puhutaan. Miesten korkeampi ansiotaso selittyy sillä, että he yksinkertaisesti tekevät enemmän töitä kuin naiset. Sen lisäksi että eri alat jakautuvat jyrkästi naisten ja miesten kesken, naisten ja miesten työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti yksityisen ja julkisen sektorin töihin. Naispuolisista palkansaajista lähes puolet työskentelee julkisella sektorilla kun miehillä vastaava osuus on noin viidennes. Julkisen sektorin kaikista palkansaajista naisia on yli kaksi kolmasosaa.  Julkisella sektorilla on pidemmät lomat, ja lisäksi naiset pitävät miehiä enemmän vanhempainvapaita, tekevät lyhyempää työviikkoa sekä käyttävät muita työaikaa lyhentäviä järjestelyitä. Tilastojen valossa näyttää siltä, että naiset arvostavat vapaa-aikaa miehiä enemmän.

Mikäli naiset haluavat päästä lähemmäs miesten ansiotasoa, heidän tulisikin suuntautua entistä enemmän yksityiselle sektorille ja siellä perinteisille miesvaltaisille aloille. Hintana tälle valinnalle olisi vähentynyt vapaa-aika, lyhyemmät lomat ja pidemmät työpäivät. Mikäli yhä useampi nainen tekee tällaisen valinnan, kansantalouden tasolla näkyvä ”palkkaero” kapenee. Poliittisilla päätöksillä siihen ei kuitenkaan juuri voida vaikuttaa.

Heidi Marttila
johtava asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

 

Kommentit 9

9 vastausta artikkeliin Naisen euro on 97 senttiä
  1. insinööri sanoo:

    Todellakin voidaan politiikalla vaikuttaa siihen, kuinka sukupuolittuneet työmarkkinat meillä on. Ja tähän suuntaan pitäisi myös EK:n vaikuttaa – jo lähtien siitä, ettei mainostettaisi erikseen ”tyttöjen juttuja” ja ”poikien juttuja” lapsille, ei kuvitettaisi matematiikan kirjoja miehillä ja kotitalouden kirjoja naisilla, ei puhuttaisi johtajista, että ”siinä on mies paikallaan”, jne.

    Elinkeinoelämällä jää valtava potentiaali hyödyntämättä, kun liian moni lahjakas nainen jättää suuntautumatta elinkeinoelämän tehtäviin, jolloin vähemmän lahjakkaasta päästä olevat miehet täydentävät heidän paikkansa.

    Naisen euro on 80 senttiä, mutta se ei johdu palkkasyrjinnästä samanlaisissa tehtävissä, vaan koko yhteiskunnan tason syrjinnästä, joka alkaa jaosta vaaleanpunaisiin ja sinisiin potkuhousuihin.

  2. Petri Muinonen sanoo:

    Lahjakkuuteen kuuluu osaltaan sekin, että kykenee tarjoamaan oman työsuoritteensa työnantajille houkuttelevammassa paketissa kuin kilpailijat ja/tai vaatimaan työpanoksestaan korkeampaa palkkaa kuin muut hakijat. Edellinen kommentoija ei tunnu tätä arvottavan kovinkaan korkealle, mutta todellisuudessa kyseessä lienee eräänlainen jakolinja mies- ja naishakijoiden kesken.

    Naisten heikompaan asemoitumiseen työnhaussa vaikuttanee sekin, että monessa julkisen sektorin tehtävässä em. tekijöillä ei ole niin suurta painoarvoa haettavaksi laitetun tehtävän tarkan rajauksen (mm. myös työtuntien osalta) ja itse hakuprosessin määrämuotoisuuden vuoksi. Ja kuten Marttila yllä kirjoittaa, tälle ’ennalta-arvattavammalle’ puolelle työmarkkinoita naisilla on taipumus hakeutua. Oman vapaa-ajan uhraamisesta, loma-aikaisesta tavoitettavuudesta tai itsensä myyntipuheista on vähemmän hyötyä kuin yksityiseltä sektorilta työtä haettaessa, mikä vaikuttaa oikein hyvin sopivan monen naistyönhakijan pirtaan.

    Kiitän Heidi Marttilaa kirjoituksesta, joka ei vääristele todellisia syitä ansioeroihin, vaan nousee laadullisesti ah niin monen feminismiväritteisen pseudoanalyysin yläpuolelle.

    Toki kommentoijan mainitsema, tietyt työt ja sukupuolet yhdistävä mielikuvien kaupittelu lapsille saisi loppua; joka päivä siihen törmään lasten oppimateriaaleja sivuavan työni puolesta. Silti pitäisin tärkeämpänä sitä, että koulu opettaisi niin tyttöjä kuin poikiakin ilmaisutaidossa niin, että he osaisivat edellisiä sukupolvia paremmin kertoa osaamisestaan ja ensin itse arvostaa sitä – riippumatta minkä alan osaamisesta on kyse. Ja toisin kuin moni muu koulun muutosta vaativa kirjoittaja, en koe, että tätä taitoa voi luoda yksittäisiä oppiaineita esim. teatteritunteja tuntikehykseen lisäämällä. Ilmaisutaito saadaan lentoon vain uskaltamalla luopua yksipuolisista kirjallisista kokeista ja arviointimenetelmistä ja siirtymällä ainakin osin suullisten kokeiden aikakauteen, kaikissa aineissa.

    Petri Muinonen
    Vantaa

  3. Laura Toimela sanoo:

    ”Julkisella sektorilla on pidemmät lomat, ja lisäksi naiset pitävät miehiä enemmän vanhempainvapaita, tekevät lyhyempää työviikkoa sekä käyttävät muita työaikaa lyhentäviä järjestelyitä. Tilastojen valossa näyttää siltä, että naiset arvostavat vapaa-aikaa miehiä enemmän.”

    En laskisi äityslomia ja vanhempainvapaita ”vapaa-ajaksi”. Yhä vieläkin suurin osa lasten hoivavastuusta lankeaa naisille, mikä selittää sen, miksi naiset tekevät lyhyempää työpäivää (lapset pitää hakea hoidosta/tarhasta/koulusta). Myöskin esimerkiksi iäkkäitten omaisten hoitaja on yleensä nainen, joka saattaa esim. siirtyä osa-aikaiseen työpäivään huolehtiakseen vanhoista vanhemmistaan. Naiset myös tekevät yhä suurimman osan perheiden kotitaloustöistä vaikka tässä ollaankin edistytty tasa-arvoisempaan suuntaan.

    Tässä valossa on aika omituista sanoa, että ”miehet yksinkertaisesti tekevät enemmän töitä kuin naiset”. Oikeampi väite olisikin, että miehet tekevät enemmän ansiotöitä kuin naiset, sillä naiset hoitavat yhä pääasiallisesti lapset, suvun ja kodin. Eli naiset tekevät yhteiskunnan pyörittämiseen vaadittavan ilmaistyön ja usein juuri tämä työ mahdollistaa miesten pidemmät työpäivät ja suuremmat ansiot. Ilmaistyö ei kuitenkaan ole tekijälleen kannattavaa – vaan se näkyy juurikin pienempänä palkka- ja eläkekertymänä, joka naisvaltaisten alojen kehnon palkkauksen lisäksi selittää ansioerot.

  4. Pauli Sumanen sanoo:

    Laura yllä: ”Tässä valossa on aika omituista sanoa, että ”miehet yksinkertaisesti tekevät enemmän töitä kuin naiset”. Oikeampi väite olisikin, että miehet tekevät enemmän ansiotöitä kuin naiset, sillä naiset hoitavat yhä pääasiallisesti lapset, suvun ja kodin.”
    Ei sinun väitteesi ole oikeampi väite. STM:n tutkimuksessa (Löytyy verkkosivuilta) todistetaan, että parisuhteessa elävä mies tekee noin 8 tuntia enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä viikossa kuin hänen kumppaninsa.
    Mitä väliä sillä on siivoaako, tiskaako, tekeekö ruokaa jne. ikäneito Ikaalisista enemmän kuin vanhapoika Vantaalta?
    Ja työnantajan näkökulmasta maksetun palkkan suuruuteen vaikuttavat yhtäältä ne tunnit (kvantitatiinen tuottavuus), jotka työntekijä uhraa vapaa-ajastaan tuotantovälineiden omistajille ja toisaalta se työteho, jonka työntekijä on valmis ponnistelemaan työtä tehdessään (kvalitatiivinen tuottavuus). (Näin muuten myös Marxin oppien mukaan.)

  5. Esko Virri sanoo:

    Mielenkiintoinen artikkeli. Lisäkysymyksenä: onko tässä vertailussa huomioitu eläkkeiden vaikutus? Naisethan elävät keskimäärin paljon pidempään kuin miehet ja saavat sitä kautta suhteessa paljon enemmän eläkettä. Jos ei, niin todellisuudessahan naisen euro lienee runsaasti enemmän kuin miehen euro.

  6. Juri Aaltonen sanoo:

    Jutun pointti siis on se, että naiset ovat valinneet tai muusta syystä tekevät huonommin palkattua työtä. Eli kutsumus on ollut väärä. Ei noin, vaan tässä on lähestytty ongelmaa perinteisellä väärällä tavalla. Kyse on suureksi osaksi siitä, että yhteiskunta ei euroissa arvosta ”naisten” töitä kuten ”miesten” töitä. Klassikko esimerkki Ruotsista on, että leikkaussaliin valoja korjaamaan tullut tienaa enemmän kuin leikkaukseen osallistuva hoitaja. Kumman työ on paremmin palkattua? No ainakin Ruotsissa oli valojen korjaajalla. Kyse on siis järjestelmä ja yhteiskuntaongelmasta. Kyse on arvoista ja reiluudesta. Nyt noista ei kumpikaan toteudu. T. Juri Aaltonen, pj, Toimihenkilöliitto ERTO.

  7. Tuuli sanoo:

    ” Tilastojen valossa näyttää siltä, että naiset arvostavat vapaa-aikaa miehiä enemmän.”

    Johtava asiantuntija tekee tällaisia johtopäätöksiä? Oikeasti?

  8. Pauli Sumanen sanoo:

    Juri Aaltoselle: Sanot: ”Kyse on suureksi osaksi siitä, että yhteiskunta ei euroissa arvosta ”naisten” töitä kuten ”miesten” töitä.”
    Onko sinulla tutkimuksia Suomesta väitteellesi? Kun Suomessa miesten ja naisten keskituntiansio aggregaattitasolla on suunnilleen sama, niin eikö se osoita, että yhteiskunta arvostaa miesten ja naisten töitä samalla tavalla?
    Miesten vuosiansiot ovat suuremmat, koska miehet tekevät noin 20 % enemmän vuosityötunteja kuin naiset. Mutta kuukausiansioilla ei voi mitata tasa-arvoa, vaan tuntipalkalla. Siksi EU:n virallinen palkkaero lasketaan tuntiansiosta. Suomessa se lasketaan kuukausiansioista ottamatta huomioon tehtyjä työtunteja.

Kommentoi