Hanna Laurén valittu EK:n kauppapolitiikan johtajaksi

Aiemmin Laurén on toiminut muun muassa johtajana Hill+Knowltonilla, European External Action Servicen asiantuntijana Keski-Amerikassa ja Quintus Public Affairsin konsulttina Lontoossa. Laurén on valmistunut maisteriksi sekä Kentin että Wienin yliopistoista pääaineinaan politiikan tutkimus ja kansainväliset suhteet.

– Hannalla on kansainvälinen yritystausta ja hän vahvistaa EK:n kauppapoliittista osaamista, mikä hyödyttää suomalaisyrityksiä tässä kansainvälisesti jännittyneessä tilanteessa, toteaa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

– Iloitsen päästessäni tarkastelemaan maailman kaupan muuttuvaa dynamiikkaa jälleen uudesta näkökulmasta. Suomen ulkomaankaupassa puhaltavat nyt voimakkaat sivutuulet. Haluan auttaa suomalaista elinkeinoelämää navigoimaan niissä entistä paremmalla menestyksellä, toteaa EK:n tuleva kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén.

Laurén aloittaa tehtävässään 1. maaliskuuta 2020.

Hanna Laurén: Kauppapolitiikan otteet kovenevat, kun maat kilpailevat sairaalatarvikkeista

Koronapotilaiden hoidossa tarvittavat varusteet valmistetaan pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolella. Miten näitä tuotteita koskeva markkina on muuttunut kriisin edetessä?

Maailmanmarkkinat ovat mullistuneet nopeasti. Vaikka kysyntä on heikentynyt lähes kaikilla teollisuudenaloilla, tiettyjen sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden osalta tilanne on päinvastainen: tarjonta ei ole pystynyt vastaamaan rajuun kysyntäpiikkiin.

Polttopisteessä ovat etenkin sairaanhoitohenkilökunnan suojatarvikkeet kuten kasvomaskit, hanskat, visiirit, essut ja desinfiointiaineet. Niiden osalta valtiot ovat ryhtyneet hyvin nopeasti poikkeuksellisiin toimiin, joista silmiinpistävimpiä ovat maarajojen sulkeminen, vientikiellot ja muut protektionistiset peliliikkeet.  Nämä toimet ja markkinoita historiallisesti ravisteleva talouskriisi johtavat vääjäämättä myös pidempiaikaisiin kauppapoliittisiin seurauksiin.

Miten koronakriisi näkyy vientirajoitusten kehityksessä?

Global Trade Alertin mukaan jo 68 valtiota on asettanut terveydenhuollon tuotteiden vientirajoituksia tämän vuoden puolella. Näistä reilusti yli puolet tulivat voimaan maaliskuussa.

Eniten rajoitetaan terveydenhuollon suojavarusteiden vientiä. Vientiä rajoitetaan myös suurimmissa valmistajamaissa. Koronaepidemia on saanut valtiot rajoittamaan ja kokonaan kieltämään myös lääkkeiden vientiä – ja Venäjällä jopa viljaa.

Seurauksena äkkinäisistä vientikielloista ovat paitsi vastatoimet ja ketjureaktiot, todennäköisesti myös tartuntaepidemian kiihtyminen maissa, joissa ei ole tarvittavia varmuusvarastoja ja omaa tuotantoa ole.

Entä päinvastaiset toimet, joilla tuontia helpotetaan? Kuinka ne ovat yleistyneet?

Välttämättömien tavaroiden tuontitullit ovat paitsi tapa kerätä rahaa valtiolle, myös keino suojella omaa tuotantoa. Useiden tuotteiden maahantuontia onkin helpotettu viime viikkoina maissa, jotka ovat jo havainneet globaalin kysyntäpiikin sekä nopeasti lisääntyvät vientirajoitukset.

Tuontitullien lasku ja muut helpotukset eivät koske vain terveysteknologiaa ja lääkkeitä, vaan myös elintarvikkeita. Vain muutama maa on ehtinyt tuontitulleihin koskemaan, vaikka esimerkiksi Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa tuotantoa ei ole, tuontirajoituksista olisi pitänyt luopua nopeasti.

Sekä Euroopassa että USA:ssa harkitaan jo vakavissaan terveydenhuollon suojatarvikkeita ja terveysteknologiaa koskevien tuontitariffien laskemista.

Koronaviruksen torjunnassa käytettävien lääkkeiden ja tarvikkeiden kysyntä on vapaata tarjontaa huomattavasti voimakkaampaa ja tavaran saamisella on kiire. Näiden tuotteiden tuontitullit pitäisikin Euroopassa määräajaksi laskea ja standardeja harmonisoida, samalla kun muin keinoin tuetaan tuotannon lisäämistä.

Koronakriisi on siis johtanut koviin otteisiin, kun maat kamppailevat sairaanhoitonsa pelastamiseksi. Millaisia vaikutuksia tällä voi olla pitemmällä aikajänteellä?

Jos sairaalatarvikkeiden tarjontaa ei saada nopeasti lisättyä, on todennäköistä, että opportunistinen, kahdenvälinen kauppapolitiikka kietoutuu ulkopoliittisiin vaateisiin. Vaarana on muun muassa, että Euroopan Unionin yhtenäisyys neuvotteluissa muiden suurvaltojen kanssa vaarantuu tämän akuutin kriisin vuoksi.

Sairaalatarvikkeiden pula sekä vientirajoitusten vuoksi rikkoutuva luottamus jättävät jälkensä poliittisiin päättäjiin. Venäjällä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa on jo alettu kuulla vaatimuksia tuotannon kotiuttamisesta ja taloudellista keskinäisriippuvuutta kyseenalaistetaan. Toisaalta jos pulaa tulee tulevaisuudessa muista tuotteista, kynnys vientirajoitusten nopealle käyttöönotolle on huomattavasti matalampi ja rajoitukset saattavat varmuuden vuoksi levitä useampiin tuotteisiin ja tuoteryhmiin. Kaupan esteiden kasvu ja protektionismi voivat kiihtyä entisestään.

On myös iso riski, että kauppaneuvotteluiden aloittaminen ja eteneminen sekä sopimusten toimeenpano lykkääntyy tai jopa pysähtyy. Voimassa olevia kauppasopimuksia ja velvoitteita saatetaan rikkoa herkemmin.

Hanna Laurén bloggaa: WTO:n pääjohtajan valintaan heijastuu kauppapolitiikan nykytila

WTO:n merkitys, rampautuminen ja tulevaisuus

WTO:n tavoitteena on helpottaa kansainvälistä kaupankäyntiä ja estää siinä esiintyvää syrjintää. Maailmanlaajuiset kaupan säännöt neuvotellaan WTO:n piirissä ja alueellisten sopimusten pitää olla näiden kanssa linjassa. Sveitsin Genevessä päämajaansa pitävä järjestöön kuuluu tällä hetkellä 164 jäsenmaata. Järjestöön kultavuodet ovat kaukana takana, sopimuspohjan laajeneminen ei ole onnistunut tarvittavalla vauhdilla ja kunnianhimon tasolla. WTO on kuitenkin vahtinut sääntöjen noudattamista ja hoitanut kauppariitojen ratkaisua säntillisesti – kunnes sen niin kutsuttu valituselin halvautui loppuvuodesta 2019 USA:n aloitteesta.

Vaikka voimme varmasti olla USA:n kanssa yhtä mieltä siitä, että WTO:ta pitää uudistaa, järjestön halvaannuttaminen ja politisoiminen on myrkkyä sääntöpohjaiselle maailmankaupalle, josta mekin Suomessa elämme. Ilman ennustettavasti ja puolueettomasti toimivaa WTO:ta edessä on nimittäin paluu vahvimman lakiin. Tulevan pääjohtajan haasteena on saada kriittinen massa sekä vanhojen hyväksi tunnistettujen toimintojen että välttämättömien uudistusten taakse.

Tuleeko joka mantereelle oma kandidaatti?

Puhuessaan 9.6 EU:n kauppaministereille, komissaari Hogan vain vaivoin pidättäytyi painottamasta, että on itse hakemassa pääjohtajan paikkaa. Ranska ja Hollanti kiirehtivät ministerineuvoston jälkeen julkisuuteen toppuuttelemaan Hogania. Heistä Euroopan pitäisi hakea yhteistä ehdokasta samanmielisten maiden kanssa eikä yhteisen ehdokkaan välttämättä tarvitsisi olla eurooppalainen. Vaikka Ranskan ja Hollannin lausunto saattaa myös kuvastaa heidän varautuneisuuttaan irlantilaista kauppajärjestelmän liberalisoijaa kohtaan, on tässä ajattelussa myös järkeä: kansallisuudella ei pitäisi olla merkitystä – vaan kyvyillä ja kauppapoliittisella linjalla. Reaalimaailmassa näin ei kuitenkaan ole.

Kauppapolitiikan karhunpainia on käyty viime aikoina ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Kumpikin suurvalta on tähän asti pitänyt kynttilää vakan alla. Siellä se kuitenkin lepattaa ja kulisseissa tehdään varmasti valta- ja henkilöpoliittista tiekarttaa omien intressien turvaamiseksi. EU-komissaari Hogan on tiettävästi jo ehtinyt kysellä tukea ainakin USA:lta – kenties myös muilta mailta.  USA:n kauppaedustaja on kuitenkin ilmoittanut, ettei ole päättänyt (vielä) tukea ketään.

Pääjohtajakilpaan on virallisesti nostettu vasta kolme kandidaattia, joista kaksi on Afrikasta. Afrikassakin ajatellaan, että olisi vahvat perusteet saada kauppajärjestön johtoon henkilö omalta mantereelta, mutta siihen yksimielisyys ainakin Nigerian, Egyptin ja Etiopian välillä näyttää päättyvän. Aika näyttää saako Afrikan Unioni rivinsä suoriksi.

Meksiko ilmoitti ehdottavansa pääjohtajaksi kauppaneuvotteluissa meritoitunutta diplomaattia, joka on myös ollut WTO:n varapääjohtaja. Meksikon eteläpuolelta tai muualta maailmasta julkisia tuen ilmauksia ei ole toistaiseksi kuulunut. Latinalainen Amerikka on kauppapolitiikan osalta jakaantunut – vielä Eurooppaakin ja Afrikkaakin pahemmin.

Kolme mahdollista kehityskulkua

Ehdokkaat uudeksi pääjohtajaksi nimetään 8.6.-8.7. WTO toimii konsensusperiaatteella eli kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi hyväksyä pääjohtaja – tai ainakin olla aktiivisesti vastustamatta nimitystä. Tähän päästään yleensä haastattelemalla kaikki maat ja kuulostelemalla, ketkä ehdokkaat ovat sellaisia, joille löytyy eniten tukea.

Tämän haastavan harjoituksen aikana saattaa ratketa paitsi WTO:n tulevaisuus, myös globaalin kauppapolitiikan lähitulevaisuus. Äkkiseltään on helppo nähdä ainakin kolme mahdollista tapahtumankulkua:

  1. Täysjumi ja riitautuminen: USA ja Kiina ajavat omia ehdokkaitaan kuin käärmettä pyssyyn ja kumpikaan ei anna periksi, joten WTO hajoaa / heikkenee – tai USA lähtee järjestöstä
  2. Kompromissi: löydetään nykykyisten varapääsihteerien joukosta kandidaatti, joka ei näytä vahvalta myönnytykseltä Kiinalle, USA:lle tai Euroopalle, joten WTO jatkaa toimintaansa lähes nykyisellään ja ratkaisut mm. sähköiseen kauppaan ja maatalouteen jäävät pöytälaatikkoon.
  3. Suuri lehmänkauppa: USA, EU tai Kiina siirtyy kilpailijan kandidaatin taakse suurella vastapalveluksella, joka voi osoittautua merkittäväksi kauppapoliittisesti. Tällaisissa peijaisissa kolmannet maat jäävät helposti statisteiksi ja järjestön legitimiteetti niiden silmissä kanveesiin.

Aika näyttää, mikä kehityskulku toteutuu. Vai toteutuuko mikään.

Hanna Laurén

Tilannetietoa suojatarvikehankinnoista kotimaassa ja Kiinasta

Suuryritykset apuun Huoltovarmuuskeskuksen koronahankinnoissa Kiinassa (18.4.)

EK on koordinoimassa poikkeuksellista yhteistyöhanketta, jossa Kiinan-kaupan kokeneet pioneerit auttavat Huoltovarmuuskeskusta onnistumaan suoja- ja sairaalavarusteiden hankinnoissa.

Koronatarvikkeiden tuotanto käyntiin – kotimainen valmistus näytti voimansa (17.4.)

Ketteryys, kysyntälähtöisyys ja myös suomalainen talkoohenki ovat olleet huipussaan, kun tekstiilialan ja kemianteollisuuden yritykset lähtivät päihittämään koronavirusta suojavarustetuotteillaan.

Valtiot taistelevat koronavarusteista – miten vientirajoitukset tähän liittyvät? (9.4.)

Suojavarusteiden ja sairaalatarvikkeiden markkinat ovat kaaoksessa. Yhä useamman maan markkinat ovat sulkeutuneet ja hinnat karanneet pilviin. Yhteisten sääntöjen sijaan kauppaa ohjaavat viidakon lait. Näiden markkinahäiriöiden ytimessä ovat vientirajoitukset, kertoo EK:n tuore kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén.

Koronan suojavarustepulaan reagoitava nyt! (7.4.)

EK kiirehtii valtiota tehostamaan hankintojaan markkinoilta niin Suomesta kuin maailmalta. Suojavarustepulaa kommentoivat niin EK:n asiantuntijalääkäri Auli Rytivaara, yritysturvallisuuden asiantuntija Markku Rajamäki sekä kauppapolitiikka-asiantuntija Jannika Ranta.

EK:n koronakysely: Yrityksillä huoli suojavarusteista (1.4.)

65 prosenttia suojavarusteita käyttävistä yrityksistä on huolissaan hengityssuojien, hanskojen, suojavaatteiden ja muiden koronatarvikkeiden saatavuudesta.   Huoli koski terveydenhoitosektorin ohella montaa muutakin toimialaa kuten kauppaa, kiinteistöhuoltoa ja elintarviketeollisuutta.

EK mukana vauhdittamassa kotimaista suojatarviketuotantoa  (31.3.)

EK ja sen jäsenliitot ovat kartoittaneet TEM:in aloitteesta yrityksiä, jotka voisivat aloittaa koronaviruksen hoidossa tarvittavien suojatarvikkeiden valmistusta Suomessa. Nyt on meneillään potentiaalisten yritysten evaluointi yhdessä VTT:n kanssa.

EK ja SAK vetoavat maan hallitukseen sairaalatarvikkeiden hankkimiseksi (27.3.)

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ovat huolissaan tiedoista, joiden mukaan koronalta suojaavista maskeista ja suojavaatteista on paikoin pulaa. Huolta aiheuttaa myös tehohoitopaikkojen riittävyys.EK:n koronakysely:

 

Maailmankaupan murros ja USA:n kauppapoli­tiikan arvaamattomuus: Kuinka ennakoida vaikutuksia tulevaan liiketoimintaan?

Seminaari 10.11.2020 klo 13.30–16.00

Tervetuloa Maailmankaupan murros ja USA:n kauppapolitiikan arvaamattomuus –seminaariin kuulemaan asiantuntijoiden arvioita USA:n presidentinvaalin jälkeisistä kauppapolitiikan ja maailmankaupan näkymistä.

Maailmankauppa on muuttumassa ennätysvauhtia. USA:n kauppapolitiikka ja erityisesti kärjistyneet kauppasuhteet Kiinaan ovat luoneet haasteita kaupankäynnille maailmanlaajuisesti. Samalla koronaviruspandemia on tuonut mukanaan suuria muutoksia, joiden pitkäaikaisia seurauksia ei voi ennustaa. USA:n presidentinvaalit lisäävät maailmankaupan tulevaisuuden epävarmuutta entisestään. Miten käy USA:n ja Kiinan kauppasuhteiden? Entä mitkä ovat asiantuntijoiden näkymät Suomelle ja EU:lle?

Koronatilanteesta johtuen seminaari järjestetään suurelle yleisölle online-tilaisuutena. Osallistuminen on maksutonta.

OHJELMA

13.30-13.40 Tilaisuuden avaus
Jyri Häkämies, toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

13.40-14.00 Keynote
Matti Anttonen, valtiosihteeri, ulkoministeriö

14.00-15.30 Paneeli
Puheenjohtajana Saska Saarikoski, toimittaja, Helsingin Sanomat
Panelistit:
Minna Aila, vastuullisuus-, yhteiskuntasuhde-, viestintä- ja brändimarkkinointijohtaja, Neste
Jyrki Ali-Yrkkö, tutkimusjohtaja, ETLA
Eero Kotkasaari, vienti ja kansainvälisyys, Joutsen
Hanna Laurén, kauppapolitiikan johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto
Kai Mykkänen, kansanedustaja
Olli Pohjanvirta, va. toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, Nurminen Logistics
Pasi-Heikki Vaaranmaa, yksikönpäällikkö, kauppapolitiikan yksikkö, ulkoministeriö

15.30-15.50 Globaalin kaupan tulevaisuus
Juha Kaskinen, johtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

15.50-16.00 Tilaisuuden lopetus
Kari Liuhto, professori, Pan-Eurooppa Instituutti, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu

Ilmoittaudu viimeistään 5.11., niin saat etäosallistumiseen tarvittavan linkin.

Tilaisuutta isännöivät Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Pan-Eurooppa Instituutti ja TT-Säätiö

Lisätietoja tapahtuman verkkosivuilta.

Kauppapolitiikka-blogi: Kuinka käy maailmankaupan? – WTO:n kohtalon vuosi

Tällä hetkellä kauppapolitiikan suurin huoli liittyy kuitenkin juuri WTO:hon. Yhdysvaltojen vetäytyminen vastuusta uhkaa rampauttaa riitojenratkaisun – ja sitä myötä koko monenkeskisen järjestelmän vuoden loppuun mennessä. Ilman toimintakykyistä valituselintä vaarana on paluu takaisin vahvimman lakiin.

Yhdysvaltojen terävöitynyt kritiikki kumpuaa paitsi Trumpin hallinnon kauppapoliittisista linjauksista, myös aiheellisista huomioista WTO-järjestelmän puutteisiin liittyen. Järjestö ei ole onnistunut päivittämään toimintaansa nykyaikaan, mikä näkyy kansainvälisten kauppaneuvottelukierrosten jumiutumisena ja yleisenä uskottavuuden rapautumisena. Myös eri blokkien väliset ristiriidat jakavat jäsenmaita yhä selvemmin. Kivenä kengässä hiertää etenkin kysymys joidenkin nousevien talouksien kehitysmaastatuksesta sekä WTO:n kykenemättömyys vastata valtiontukien väärinkäyttöön.

Neuvotteluja monella raiteella

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että WTO ei nykyisellään pysty vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, saati tulevaisuuden haasteisiin. Yhteisymmärrys loppuu kuitenkin nopeasti, kun aletaan keskustelemaan siitä, miten järjestöä tulisi uudistaa.

EU on tuonut pöytään ehdotuksensa sekä laajemmaksi WTO-reformiksi että akuutiksi avuksi valituselimen toiminnan parantamiseksi. Näistä jälkimmäinen maistui muille, mutta ei Yhdysvalloille. Kolmikantaisissa neuvotteluissa EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen kesken huomio on toistaiseksi keskittynyt enemmän Kiinan valtionyhtiöiden markkinoita vääristävän toiminnan hillitsemiseen kuin WTO:n rakenteelliseen uudistamiseen. EU:n ja Kiinan yhteisen työryhmän tulokset ovat jääneet huomattavasti vaatimattomimmiksi.

Kitkaisesta etenemisestä huolimatta G20-maat sitoutuivat Buenos Airesissa tukemaan ”WTO:n tarpeellista uudistamista sen toiminnan parantamiseksi”. Kriittinen tarkastelupiste on jo ensi kesänä pidettävässä Osakan huippukokouksessa. Toivo elää, että EU:n ehdotus tarjoaisi Yhdysvaltojen torjuvasta vastaanotosta huolimatta lähtökohdan rakentavalle vuoropuhelulle.

Sääntöjen kehittämistä ja kaupan vapauttamista tarvitaan yhä

WTO on hallitustenvälinen järjestö, jonka päätöksistä vastaavat jäsenmaat. Toimien kohteena ovat kuitenkin kansainvälistä kauppaa käyvät yritykset. Yritysten ottaminen tiiviimmin mukaan uudistusprosessiin voisi auttaa päivittämään kauppajärjestelmää paremmin tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi.

Erityisesti sähköinen kauppa ja palvelukauppa kaipaavat selkeää sääntökehikkoa uudenlaisen protektionismin välttämiseksi. Palvelukaupan merkitys kasvaa jatkuvasti, mutta sen vapauttaminen ei ole edennyt samassa tahdissa. Tietovirtojen vapaan liikkumisen turvaaminen on edellytys kaikelle digitaalisen liiketoiminnan kasvulle. Tekoälyn ja esineiden internetin myötä sama tarve korostuu myös perinteisessä teollisuudessa. Tässä WTO:n johtajuudelle olisi huutava tarve. Maailman talousfoorumin Davosin kokouksessa asetettiinkin askelmerkit sähköisen kaupan neuvottelujen käynnistämiseksi myöhemmin keväällä.

Mikään kauppajärjestelmä ei ole täydellinen. WTO on kuitenkin onnistunut toimimaan tulppana kaupanesteiden kasautumiselle ja tuonut ennustettavuutta maailmankaupan toimintaympäristöön. WTO:n hajoaminen ei estäisi kansainvälistä kauppaa, mutta tekisi siitä huomattavasti riskialttiimpaa. Käytännössä valtiot voisivat asettaa tulleja ja muita kaupanesteitä mielivaltaisesti oman sisäpoliittisen agendansa mukaan. Yritysten olisi navigoitava eteenpäin paljon nykyistä tiheämmässä sumussa, minkä heijastuisi suoraan investointeihin, työllisyyteen ja talouskasvuun. Siksi WTO-järjestelmän tulevaisuus on äärimmäisen tärkeä asia Suomen ja koko maailman taloudelle.

Hanna Laurén
EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehdessä

Muut Kauppapolitiikka-blogit

EK:n koronasivusto

  1. Tiedotteet
  2. Hyötytietoa
  3. Talouspulssi
  4. Blogit ja puheenvuorot
  5. EK yritysten äänenä

EK:n  tiedotteet

 

Hyötytietoa

HUOM: työ- ja elinkeinoministeriö on koonnut yrittäjille tarkoitetun korona-aiheisen hyötytietosivun. Sieltä selviävät voimassa olevat tukimuodot eri kokoisille yrityksille sekä tuki- ja neuvontapalveluiden yhteystiedot. Lisäksi ministeriö ylläpitää sivua, johon on koottu QA-vastauksia sen hallinnonalan koronatoimenpiteitä.

 

Talouspulssi

  • Talouspulssi-studio 11.6. (16min)
    (Koronakevään viimeisessä Talouspulssi-studiossa keskustellaan maskeista, jäljityssovelluksista ja rokotteista. Valtionvelan kehittymistä analysoi EK:n pääekonomisti Penna Urrila ja työpaikalle paluun esteitä EK:n Exit-työryhmän jäsen, hallitusammattilainen, bisnesenkeli Leena Niemistö.)
  • Talouspulssi-studio 5.6. (9min)
    (Hallitus linjasi tällä viikolla, että ei anna maskisuositusta. Mitä tästä ajattelee EK:n koronaoperaatiokeskuksen vetäjä, Accenturen Suomen ja Pohjoismaiden toimitusjohtajana toiminut Frank Korsström?)
  • Talouspulssi-studio 28.5. (11min)
    (Millä tavalla yritysten pitäisi kantaa yritysvastuunsa koronakriisissä? Miten korona on vaikuttanut verokertymään? Hallitus suosittaa edelleen etätyötä, mutta mitä toimistoille palaamisesta ajattelee Pekka Lundmark?)
  • Talouspulssi-studio 15.5. (11min)
    (Miksi testausmäärät eivät kasva, mikä STM:ssä on suurin ongelma? Miten koronakriisi heijastuu euroalueen talouteen? Talouspulssi-studiossa vieraana Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki ja EK:n pääekonomisti Penna Urrila.)
  • Talouspulssi-studio 8.5. (12min)
    (Hallitus julkisti suunnitelmansa talouden avaamisesta, mutta jätti suosituksen etätyöstä voimaan. Millaisia toimia yritykset olisivat hallitukselta odottaneet? Riittääkö tämä talouden elpymiseksi? Talouspulssi-studion vieraana EK:n Osaa­mi­sen, digin ja HR:n johtaja Taina Susiluoto ja EK:n johtava ekonomisti Sami Pakarinen.)
  • Talouspulssi-studio 30.4. (10min)
    (Vappuspesiaalissa vieraana SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta. Mitä Eloranta ajattelee EK:n julkaisemista ehdotuksista talouden avaamiseksi?)
  • Talouspulssi-studio 24.4. (11min)
    (Ekonomisti-extrassa Euroopan ostopäällikköindeksiä analysoi EK:n johtava ekonomisti Sami Pakarinen ja maailmantalouden suuntaa koronakriisissä arvioi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn ekonomisti Sanna Kurronen.)
  • Talouspulssi-studio 17.4. (9min)
    (Jaksossa puidaan valtiovarainministeriön torstaista ennustetta ja keskustellaan yritysten tilanteesta. Miten rajoitustoimet ovat vaikuttaneet suomalaisiin yrityksiin ja miten talous tilanteesta kärsii?)
  • Talouspulssi-studio 9.4. (15min)
    (Onko yrityksille luvassa suoraa tukea valtiolta? Koska rajoitustoimista voidaan luopua ja miten talous saadaan uuteen kasvuun? Mikä on näkymä talouden toipumiseen? Elinkeinoministeri Mika Lintilä kommentoi kehysriihen päätöksiä ja vastaa EK:n jäsenyritysten esittämiin kysymyksiin.)
  • Talouspulssi-studio 3.4. (14min)
    (EK:n yrityskyselyn tulokset ja kysymme, riittävätkö suojaimet? Miten tästä tilanteesta noustaan ja millaisia päätöksiä odotetaan ensi viikon kehysriiheltä?)

 

Blogit ja puheenvuorot

 

 

EK yritysten äänenä

Valtiot taistelevat koronavarusteista – miten vientirajoitukset tähän liittyvät?

EK:n kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén vastaa suoja- ja sairaalavarustekauppaa koskeviin kysymyksiin.

Mistä ”koronamarkkinassa” on kyse?

Korona-pandemian vuoksi kriittisiksi määriteltyjä tuotteita ovat esimerkiksi suojavarusteet, virustestit, hengityskoneet ja muut vastaavat sairaalatarvikkeet. Niiden maailmankauppa oli jo viime vuonna arvoltaan peräti 600 miljardin dollarin luokkaa. Epidemian edetessä kysyntä on kasvanut eksponentiaalisesti ja hinnat kymmenkertaistuneet. Markkinan mittakaava on kohonnut ennenäkemättömiin sfääreihin: puhutaan biljoonien arvoisesta bisneksestä. Ja kasvu jatkuu, kunnes pandemia hiipuu.

Mitä vientirajoituksilla tarkoitetaan ja miten niitä käytetään nyt koronakriisissä?

Vientirajoituksilla tarkoitetaan tyypillisesti sitä, että maasta saa myydä ja kuljettaa ulos tiettyjä tuotteita vain luvan kanssa ja rajatut määrät.

Normaalioloissa vientirajoitukset ovat maailmankaupan sääntöjen vastaisia.  Kuitenkin kansallisen hätätilan vallitessa WTO-säännöt sallivat niiden käytön. Koronakriisin aikana vientirajoitukset on tarkoitettu varmistamaan, että poikkeustilassa oleva maa saa käyttöönsä edes säällisen määrän suojatarvikkeita.

Viime viikkoina on kuitenkin nähty rajujakin ylilyöntejä. Viennin rajoittamisen sijaan on menty totaaliseen vientikieltoon tiettyjen koronatuotteiden osalta.

Myös omavaltaisuus ja sattumanvaraisuus ovat yleistyneet. Kaikki maat eivät esimerkiksi informoi toisiaan vientirajoitusten käyttöönotosta, jolloin koronatuotteiden tilauksista ja toimituksista on tullut kaoottista sattuman kauppaa. Ostajat jännittävät viimeiseen asti, saapuuko lentorahti koskaan perille ja jos saapuu, niin mitä ruumasta löytyy. Yhteiset pelisäännöt ovat korvautuneet viidakon laeilla. Äärimmillään maat tekevät tullitakavarikkoja lentokentillä, kuten on otsikoitu esimerkiksi Ranskassa tapahtuneen.

Miksi EU turvautui vientirajoituksiin?

Eurooppa oli jo ennen koronaa vahvasti riippuvainen suojavarusteiden tuonnista. Esimerkiksi suojahanskojen tuontivolyymit olivat viime vuonna yli 9-kertaisia vientiin nähden. Vielä helmikuussa Eurooppa pystyi kuitenkin vastaamaan Kiinan hätähuutoon ja toimittamaan sille suojatarvikkeita.

Sittemmin kysynnän ja tarjonnan suunta on kääntynyt päinvastaiseksi, kun Eurooppa itse joutui pandemian kouriin. Koronaviikkojen edetessä oli nähtävissä, että monissa EU-jäsenmaissa kasvoivat paineet rajoittaa koronatuotteiden myyntiä jopa sisämarkkinoilla.

Sisämarkkinoiden vapaata kaupankäyntiä turvatakseen EU:n komissio päätyi maaliskuussa ottamaan ison ja kiistanalaisen askeleen: julkistamaan omat vientirajoituksensa suhteessa kolmansiin maihin.

Mitä EU:n vientirajoituksesta seurasi?

Valitettavasti EU on saanut sittemmin runsaasti seuraajia: kymmenet kauppakumppanit ovat turvautuneet vastaaviin vientirajoituksiin. On käynyt kuten protektionismin logiikka kertoo – yhden maan peliliikkeestä seuraa vastatoimien kierre.

Viimeisten tietojen mukaan lähes 70 maata, mukaan lukien USA, on vientirajoituksia ottanut käyttöön. Ja mitä tiukemmin maat kääntyvät sisäänpäin, sitä vaikeammaksi käy myös muu kansainvälinen yhteistyö. Juuri yhteistyötä ja koordinaatiota pandemian taltuttamiseen kuitenkin tarvittaisiin.

Myöskään EU:n alkuperäinen sisämarkkinajännite ei vientirajoituksilla ratkennut. Ranskan lisäksi ainakin Unkari, Puola ja Slovakia ovat kulkeneet koronakaupankäynnissä omia polkujaan.

Mikä on Kiinan rooli suojavarustepulan ratkaisemisessa?

Kiina oli maailman ensimmäinen kriisimaa koronaepidemiassa. Nyt potilaasta on tullut parantaja: niin Eurooppa kuin USA ovat tällä hetkellä riippuvaisia Kiinan massiivisesta tuotantokapasiteetista suojavarusteissa.

Nähtäväksi jää, millä eri tavoin Kiina päätyy ulosmittamaan tätä asetelmaa sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Mitä johtopäätöksiä teet viime viikkojen perusteella?

Viime viikot ovat osoittaneet, että kaupan rajoittaminen eivät ole kestävä ratkaisu. Päinvastoin – kauppakumppanit reagoivat toistensa vastatoimiin ja vientirajoitukset tarttuvat kuin virus.

Vientikielloista ja toimitusvaikeuksista johtuen kaikki maat panostavat nyt kotimaisen tuotannon synnyttämiseen ja lisäämiseen. Se on varmasti välttämätön akuutti toimi. Samalla on varauduttava siihen, että epidemian laannuttua ja arjen palattua markkinoille jää roimasti ylikapasiteettia. Sen lisäksi kauppakumppaneiden välejä jäävät hiertämään luottamuspulan jättämät syvät arvet. Sen seuraukset näkyvät vielä pitkään sekä taloudessa että ulkopolitiikassa.

 

EK:n yritysvaltuuskunta mukana ministeri Virolaisen Washingtonin-matkalla

Transatlanttinen suhde koetuksella

Trumpin hallinnossa kauppa- ja turvallisuuspolitiikka kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kiina nähdään uhkana kaikilla rintamilla, mutta myös Eurooppa, ja etenkin Saksa, näyttäytyy USA:lle kumppanin sijaan kilpailijana. Vaikka Eurooppa ja USA ovat pohjimmiltaan liittolaisia, yhteistyön rakentaminen Washingtonissa on nykyisin vaikeaa.

Lähtökohta mahdollisille EU-USA-kauppasopimusneuvotteluille on hyvin erilainen kuin vielä muutama vuosi sitten TTIP-keskustelujen aikaan. Vaikka yksittäisissä kysymyksissä intressit erosivatkin toisistaan, sopimuksen tavoitteista jaettiin yhteinen näkemys. Tällä kertaa on vaikea nähdä, miten EU:n ja USA:n neuvottelumandaatit saataisiin sovitettua yhteen. Tapaamisissa kävi selväksi, että USA:lle laaja – myös maataloustuotteet sisältävä – kauppasopimus on ainoa mahdollinen etenemistapa. Se on myös teollisuuden hyväksymä reunaehto neuvotteluille, sillä jokainen kauppasopimus tarvitsee taakseen kongressin tuen. Ilman maataloustuotteita EU-USA-sopimus ei tule saamaan keskilännen osavaltioiden edustajien hyväksyntää.

Keskusteluista huokui hallinnon yleinen turhautuminen EU:hun sekä neuvottelukumppanina että Kiinan patoamisen tukijana. EU:n hidas päätöksentekoprosessi koettiin yhteistyötä haittaavaksi tekijäksi. Taustalla vaikuttaa myös Trumpin usein jakama näkemys siitä, kuinka USA on joutunut kannattelemaan Eurooppaa oman kilpailukykynsä kustannuksella toisen maailmansodan päättymisestä saakka.

Valkoista taloa enemmän transatlanttisen suhteen tulevaisuudesta olivat huolissaan valmistavan teollisuuden ja kauppakamarin edustajat. Molemmat korostivat EU-USA-suhteiden tärkeyttä yrityksille, vaikka lyhyellä aikavälillä tilanne ei kovin valoisalta näytäkään. Kummankin toiveissa oli lopulta saada aikaan kattava vapaakauppasopimus.

Matkan aikana odoteltiin autotulleja koskevan raportin luovuttamista presidentti Trumpille. Tapaamisissa ei kuitenkaan saatu tietoa raportin mahdollisesta sisällöstä. Arvailujen mukaan tulossa on joko 20-25 % tullit, kohdennetut toimenpiteet (sähköautot) tai jotain näiden kahden väliltä.

Kiina kaiken keskiössä

USA:n pääasiallinen huomio kohdistuu kaikessa Kiinaan. Kiina määrittää myös USA:n suhteita Eurooppaan. Kiinaan liittyvien haasteiden torjuminen olisi tapa kehittää yhteistyötä eteenpäin, mutta EU-päätöksenteon hitaus ja otteiden pehmeys tuskastuttavat hallintoa Atlantin toisella puolella.

USA:n ja Kiinan kauppaneuvottelut todennäköisesti venyvät maaliskuun 1. päivän takarajasta. Keskeinen kysymykseksi näyttää nousevan, tavoitteleeko USA pelkästään kahdenvälisen kauppataseen korjaamista vai pysyviä rakenteellisia uudistuksia Kiinan liiketoimintaympäristöön. Odotettavissa on, että Trump kallistuu vaikeusasteesta huolimatta jälkimmäiseen. Yritysmaailma tukee koviakin toimia Kiinaa vastaan. Etenkin valmistavan teollisuuden edustajat haluavat nähdä muutakin kuin soijapapujen viennin kasvattamista. Suurimmiksi ongelmiksi koetaan ulkomaisten yritysten IP-oikeuksien polkeminen sekä markkinoita vääristävät valtiontuet.

Pohjimmiltaan Kiinan patoamisessa on kyse turvallisuuspolitiikasta ja kahden suurvallan välisestä teknologisesta kilpajuoksusta. Kauppapolitiikan keinovalikoimalla on rajalliset mahdollisuudet puuttua taustalla vallitseviin juurisyihin.

Vaalit oven takana

Trumpin kauppapoliittiselle linjalle on olemassa vahva tuki omilta. Valitut toimet voivat aiheuttaa hetkellisesti epävarmuutta yritysten toimintaympäristöön, mutta se on hyväksyttävissä, kunhan lopputulos on epäreiluksi koettua nykyhetkeä parempi.

Turbulenssia on odotettavissa lisää USA:n sisäisen poliittisen taistelun kiihtyessä kohti ensi vuoden presidentinvaaleja. Trump pyrkii varmistamaan valintansa toiselle kaudelle keräämällä voittoja ja irtopisteitä sieltä, mistä niitä on mahdollista saada. Olennaista on varmistaa keskeisten vaalipiirien tuki. USA:n omaa teollisuutta suojeleva kauppapolitiikka saattaa osoittautua siinä tärkeäksi työkaluksi.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen vetämä yritysvaltuuskunta vieraili Washington DC:ssa 11.-13.2. 2019. Kauppapolitiikkaan keskittyneen matkan yritysdelegaatioon kuuluivat EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan puheenjohtajisto ja jäsenet Minna Aila (Konecranes), Hanna Laurén (Finnair), Carita Ollikainen (Valmet) sekä Tiina Helenius (Handelsbanken). EK:n puolelta matkalle osallistuivat myös johtaja Taneli Lahti sekä asiantuntija Jannika Ranta. Delegaatioon kuului lisäksi Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo Vuori.