Immateriaalioikeudet yhä tärkeämpiä yrityksille

Tulosta

Aineettomien eli immateriaalisten oikeuksien (IPR, Intellectual Property Rights) suojaaminen ja hyödyntäminen ovat yhä tärkeämpi osa yritysten liiketoimintaa. IPR:stä on tullut olennainen kilpailutekijä globaalissa ja digitaalisessa maailmassa. Yritysvarallisuudesta arviolta kolme neljäsosaa on aineetonta omaisuutta.

EK:n näkemys

  • EK vaikuttaa aktiivisesti immateriaalioikeuksia koskeviin lainsäädäntö- ja muihin regulaatiohankkeisiin, jotta yritysten toimintaedellytykset voidaan turvata ja niitä voidaan edistää muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa.
  • Eurooppalaisen patenttijärjestelmän ja -sääntelyn uudistus tulee toteuttaa niin, että se on suomalaisten yritysten kannalta kustannustehokas, oikeusvarma ja laadukas.
  • Eurooppalaisen ja kansallisen tavaramerkkisääntelyn ja -järjestelmän tulee vastata digitalisoitumiskehitystä ja EU-oikeuskäytäntöä sekä mahdollistaa järjestelmien rinnakkaiselo vastaamalla käyttäjien tarpeita kustannustehokkuudesta ja laadusta.
  • Tekijänoikeussääntely tulee saattaa vastaamaan digitaalisen toimintaympäristön tarpeita, jotta yritykset voisivat toimia markkinoilla nykyistä tehokkaammin ja kilpailukykyisemmin tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen ja palveluiden tuottajina, tarjoajina ja käyttäjinä.
  • Immateriaalioikeuksien täytäntöönpanoa tulee tehostaa digitaalisessa toimintaympäristössä edistämällä keinoja sekä tuoteväärennösten että nettipiratismin torjumiseksi.

IPR-strategiat listaavat kehittämishankkeita

Suomen kansallinen aineettomien oikeuksien strategia (ns. IPR-strategia) vuodelta 2009 uudistettiin keväällä 2014, kun valtioneuvosto antoi aineettoman arvonluonnin kehittämisohjelman vuosille 2014–2020.

Ohjelma kokoaa yhteen IPR-strategian uudistamisen, luovan osaamisen liiketoiminnan edistämisen sekä kansallisen muotoiluohjelman politiikkatoimet. Aiemman IPR-strategian tavoin ohjelma tukee yritysten mahdollisuuksia suojata aineettoman arvonluonnin tuotoksia immateriaalioikeuksilla sekä niiden tehokasta käyttöä liiketoiminnassa.

Yksi tärkeä painopiste on osaamisen ja koulutuksen kehittäminen. EK antaa siihen panoksensa järjestämällä IPR-seminaareja pk-yrityksille eri puolilla Suomea yhdessä elinkeinoelämän järjestöjen ja Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) kanssa.

Kehittämisohjelma sisältää myös rahoitukseen, verotukseen ja lainsäädäntöön liittyviä toimia, joilla pyritään edistämään aineetonta arvonluontia ja tukemaan IPR:ien tuotteistamista. Ohjelman toteuttamisesta huolehtivat teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännöstä pääosin vastaavat ministeriöt eli työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

EU:n IPR-strategia vuodelta 2011 sisältää parikymmentä merkittävää hanketta luovan työn ja innovaatiotoiminnan vauhdittamiseksi. Tavoitteena on tukea kasvua, kilpailukykyä ja korkeaa osaamista vaativien työpaikkojen syntymistä Eurooppaan.

Jean-Claude Junckerin komission strategioista 6.5.2015 julkaistu Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia (ns. DSM-strategia) ja 28.10.2015 julkaistu uusi sisämarkkinastrategia (ns. SM-strategia) sisältävät lukuisia toimenpiteitä tekijän- ja teollisoikeuksien uudistamiseksi niin, että ne edistävät sisämarkkinoiden toimintaa.

Digitalisaatio ja globalisaatio haastavat sääntelyn

Teollisoikeuksista säädetään useissa eri kansallisissa laeissa, joiden valmistelu ja kehittäminen kuuluvat pääosin työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM), tekijänoikeuslainsäädännön osalta opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM).

Teollisoikeudelliset rekisteröintimenettelyt ja suojamuodot vaihtelevat sen mukaan, haetaanko suojaa kansalliselta, kansainväliseltä vai EU-viranomaiselta. Lisää tietoa löytyy PRH:n, EUIPO:n (European Union Intellectual Property Office), Euroopan patenttivirasto EPOn ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPOn nettisivuilta.

Immateriaalioikeuksien sääntely pohjaa vahvasti kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-säädöksiin. Merkittävimmät kv-sopimukset ovat TRIPS (Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista), Pariisin yleissopimus ja Bernin sopimus.

Alan sääntelyyn kohdistuu voimakkaita muutospaineita, sillä globalisaatio ja digitalisaatio muokkaavat vauhdilla yritysten toimintaympäristöä.